Mä vaan en nuku. Ja jos nukun, niin näen painajaisia.
Unet on aamuisin tuoreimmin muistissa, joten täältä pesee:
Mut oli uloskirjattu osastolta ja olin jo kotona. Sain kotona astmakohtauksen ja jostain syystä mun terapeutti sai tietää siitä että ja lähti kuskaamaan mua päivystykseen. Autossa sanoin sille, että arvostan tätä, kukaan muu ei hakis mua kotoo ja veis mua mihinkään.
Yhtäkkiä olinkin mun edellisessä kämpässä tekemässä muuttoa kolmen muun ihmisen kanssa samaan asuntoon. Siinä oli mun pääosissa kaksi "lapsuuden ystävää" (joihin en ole siis ollut tekemisissä vuosikausiin), ja kolmas heistä oli mun kaveri täältä osastolta (jo toinen kerta kun hänestä näen unta ja se liittyy muuttamiseen..hmm...).
Oli aamu, tehtiin aamujuttuja, lähdettiin fillareilla kouluun sen jälkeen kun mä olin käyttänyt mun koiran (joka on muuttunut mustaksi sakemanniksi) ulkona. Koulu oli mun entinen ala-aste.
Ja sitten mä heräsin.
Onneksi kello on jo yli kuusi, tupakkakoppi auki. Kahvia vaan saan odottaa kasiin asti.
Ja vasta sunnuntai. Olisi edes maanantai. Nää viikonloput osastolla ei oo mitään herkkua. Eipä se tosin koskaan sitä ole, mutta aika matelee niiiiiiiiiiin hitaasti! Mitään ei tapahdu.
No, ainakin mun äiti ja iskä tulee tänään käymään. Vähän jotain äksöniä.
Nyt pitäisi keksiä miten saisin ajan kulumaan, jotta kello olisi edes kahdeksan jotta saisi sitä hiton aamukahvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.