AARGH! Vähänkö menee hermot täällä!
Huomenna heti aamusta puhelua potilasasiamiehelle, mä en käsitä miten on mahdollista ettei mulle voida kirjottaa mitään muuta tarvittavaa lääkettiä kuin Ketipinor joka vaikuttaa ottohetkestä noin 1h-2h päästä! Mikä tarvittava se muka on?!? Pyysin tänään TÄLLE PÄIVÄLLE esim. Temestaa koska tää mun ahdistus on jotain aivan käsittämätöntä ja kaikki mahdolliset hallintakeinot on kokeiltu, "tarvittavista" lääkkeistä suihkuun ja lankutukseen. Mikään ei toimi.
Ja sitten kuulemma ei ole mun edunmukaista saada tilapäisesti nopeammin toimivaa lääkettä, kun hoitajatkaan eivät enää osaa mulle sanoa mitä pitäisi tehdä, jotta olo helpottuisi. Ihan vähän vaan alkaa tämän kamelin selkä katkeamaan.
Musta tuntuu että mua kiusaamalla kiusataan, tehdään päätöksiä mun selän takana ja katsotaan kuinka pitkään mä kestän räjähtämättä. Nyt mä vaan sanon että mä en enää ota vastuuta siitä mitä tapahtuu, kun se räjähdys koittaa ja se hetki ei todellakaan ole kaukana.
Mun on pakko päästä ulos!! Tukehdun tänne, en voi hengittää...!! Ja tiistainahan mulla on siis hammaslääkäri ja sinne mun ois mentävä. Suurin ongelma siinä on kaiketi se, että bussi jolla pitää mennä, kulkee mun kodin ohi. Miten mä muka pystyn vaan pokkana kruisailemaan kodin ohi, kissojen ja mun koira ohi.
??
Keskiviikkona on dkt-ryhmä, sinne mä pääsen. Vielä en tiedä miten, mutta pääsen kuitenkin. Pakko on, koska tää ois neljäs perättäinen poissaolo ja sehän tarkoittaa sitä että mä puton dkt-ohjelmasta. Mä vähän ajattelin, että mä lähtisin tiistaina kokonaan kotiin, menisin sieltä sitten minne menisin, jos menisin.
Hahhah.
Äiti ja iskä kävi. Kiva nähdä välillä muitakin kuin näitä samoja naamoja. Osastolla on tällä hetkellä tasan yks, ehkä kaks, muuta jotka eivät käy mun hermoille. Suurin osa on tollasii valehtelevia, nipottavia ja valittavia ärsyttäjiä.
Voi koti koti koti...
Niisks....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.