Kaipaan mun koiraystävääni. Mun paras kaveri on poissa ja mä en meinaa kestää sitä ollenkaan. Hengittäminenkin on raskasta. Tukehdun. Hajoan. Haluan pois...
Eilen oli ihan siedettävä päivä. Oli sellainen tapahtuma kuin Leimailutaivas ja helmiplaneetta. Siellä oli siis myynnissä askartelu-ja korutarvikkeita. Oltiin äidin kanssa siellä nelisen tuntia :) Rahaa meni, mutta menkööt... ollaan sitten ilman kun se loppuu :D
.. Heti kun jää paikalleen, tulee tuska ja ikävä ... mutta mitään en meinaa jaksaa tehdä.
En ole vieläkään saanut kerättyä Nallen tavaroita pois.. tiedän että se on tehtävä ja se on osa surutyötä, mutta mä vaan en pysty siihen. Välillä mä unohdan todellisuuden ja kutsun sitä, sitten ihmettelen että mikä on kun koira ei tule ja sitten todellisuus kolahtaa päähän ja muistan että Nalle ei enää tule..
Ei koskaan...
Olipa kerran pieni tyttö,jolla oli kihara otsallaan. Kun se tyttö oli kiltti,hän oli hyvin kiltti. Ja kun se tyttö oli tuhma,hän oli aivan hirmuinen.
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
perjantai 12. helmikuuta 2016
Yksi on poissa
Niinhän siinä sitten kävi, että jouduin viemään rakkaan koiraeläimeni viimeiselle matkalleen. Ikävä ja tuska on sanoin kuvaamaton, en tiedä miten päin olisin. Tyhjä olo. Koti on autio vaikka onkin noi kaksi kissaa tossa.
Mä en tiedä miten tästä selviän. Pelkään että mun pää menee taas umpisolmuun, kuten kävi viimeksi kun multa kuoli eläin. Muutenkin on ollut vaikeampi jakso meneillään ja nyt sitten tuli vielä tämä. Huoh. Onneksi moni on ollut tukenani ja sanonut että tein oikean päätöksen vaikka se raskas olikin - ja on edelleen.
Nyt pitäisi kerätä kaikki Nallen tavarat pois. Yritin sitä jo toissailtana, mutta sitten törmäsin Nallen pentupantaan.... siihen jäi siivoominen... :(
Mä en tiedä miten tästä selviän. Pelkään että mun pää menee taas umpisolmuun, kuten kävi viimeksi kun multa kuoli eläin. Muutenkin on ollut vaikeampi jakso meneillään ja nyt sitten tuli vielä tämä. Huoh. Onneksi moni on ollut tukenani ja sanonut että tein oikean päätöksen vaikka se raskas olikin - ja on edelleen.
Nyt pitäisi kerätä kaikki Nallen tavarat pois. Yritin sitä jo toissailtana, mutta sitten törmäsin Nallen pentupantaan.... siihen jäi siivoominen... :(
Hyvää matkaa rakas. 4.12.2004-8.2.2016 |
lauantai 30. tammikuuta 2016
Uutta vuotta pukkaa
Vähän on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta .. en vain ole saanut aikaiseksi.
Vuosi on vaihtunut ja suurin muutos on se, että olen lopettanut tupakoinnin kokonaan, myös höyrytupakka on jäänyt pois. Olen aika ylpeä siitä :)
Rahaa on enemmän käytössä,mutta silti se uhkaa TAAS loppua kesken, vaikka mitään ns. turhaa en ole ostanut. Vielä viikko pitäisi jotenkin kituutella, ja toivoa että koiranruoka riittää.. Aina sama juttu. Tympii :(
Jouduin tossa pari viikkoa sitten vaikeaan tilanteeseen, piti miettiä päästänkö koiran sateenkaarisillalle vai vieläkö meillä yhteinen matka jatkuu... ja tulin siihen tulokseen että en päästä vielä irti, se on kuitenkin tällä hetkellä ihan normaali ja ok. Mä en tiedä miten mä pärjäisin ilman koiraeläintä <3 :( Pelkkä ajatus on kamala.
Viikon päästä tulee mun nuorisokotiaikainen kaveri tänne :) Ihan huippua., ei olla nähty moneen vuoteen. Tuskin maltan odottaa !
Viime päivinä on ollut vähän sekava olo.. pieni ääni päässä sanoo, että lopeta lääkitys.. toistaiseksi ainakin olen ottanut lääkkeeni, mutta pakko myöntää että ajatus lääkityksen lopettamisesta kuulostaa hyvältä.. mä tosin jäisin siitä heti kiinni, kun labrassa joudun kerran kuussa käymään leponexin takia..
Mut nyt mä kerään itteni ja lähen porukoille.
Vuosi on vaihtunut ja suurin muutos on se, että olen lopettanut tupakoinnin kokonaan, myös höyrytupakka on jäänyt pois. Olen aika ylpeä siitä :)
Rahaa on enemmän käytössä,mutta silti se uhkaa TAAS loppua kesken, vaikka mitään ns. turhaa en ole ostanut. Vielä viikko pitäisi jotenkin kituutella, ja toivoa että koiranruoka riittää.. Aina sama juttu. Tympii :(
Jouduin tossa pari viikkoa sitten vaikeaan tilanteeseen, piti miettiä päästänkö koiran sateenkaarisillalle vai vieläkö meillä yhteinen matka jatkuu... ja tulin siihen tulokseen että en päästä vielä irti, se on kuitenkin tällä hetkellä ihan normaali ja ok. Mä en tiedä miten mä pärjäisin ilman koiraeläintä <3 :( Pelkkä ajatus on kamala.
Viikon päästä tulee mun nuorisokotiaikainen kaveri tänne :) Ihan huippua., ei olla nähty moneen vuoteen. Tuskin maltan odottaa !
Viime päivinä on ollut vähän sekava olo.. pieni ääni päässä sanoo, että lopeta lääkitys.. toistaiseksi ainakin olen ottanut lääkkeeni, mutta pakko myöntää että ajatus lääkityksen lopettamisesta kuulostaa hyvältä.. mä tosin jäisin siitä heti kiinni, kun labrassa joudun kerran kuussa käymään leponexin takia..
Mut nyt mä kerään itteni ja lähen porukoille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)