Im alright im ok, it only hurts when i breathe

Ahdistaa. Paha olla, kaikin tavoin. Raha-asiat on ihan sekaisin, onneksi eläimillä on ruokaa, mulla itselläni ei ole niin väliä. Jostain pitäisi taikoa melkein satanen jotta saisin maksettua kotivakuutuslaskun. Mä niin vihaan tätä ainaista ongelmaa.

Tuntuu että olen ihan yksin. Ettei ole ketään, missään.

Ahdistaa niin että on vaikea hengittää. Ja sitten mietin, miksi edes pitäisi, hengittää? Miksi en vain voisi luovuttaa, antaa virran viedä ja kuolla pois.

Kuumassa suihkussa kuvittelen että kuuma veri virtaa pitkin mun kehoa. Suljen silmäni ja kuvittelen kuinka saastainen vereni valuu viemäriin, kuinka elämä virtaa ulos suonistani.

Mutta sitten avaan silmät. Todellisuus iskee päin näköä, ahdistun ja vajoan lattialle istumaan.

Kipu on tässä.
Nyt ja aina.

Syksy on saapunut

Huomasin että on jo yli kuukausi siitä kun viimeksi olen kirjottanut! Olen ollut niin lukossa ettei musta irtoa oikein mitään.

Risteily oli ja meni ja kyllä kannatti :) Oli ihan huippua! Kaiken kruunasi ihana Vicky Rosti joka veti upean keikan! Kaveri sai vielä oikein nimmarinkin.
Puhuttiin että lähettäisiin uudestaan laivalle alkuvuodesta. Sopii mulle.

Syksy on vihdoin saapunut. Pimenevät illat on jotain ihan parhautta. Nam. <3

Mieliala on aika huono. Vielä muutama viikko sitten olin virtaa täynnä kuin ladattuy akku, mutta nyt en jaksaisi mitään. Joulukortteja olen tehnyt, mutta muuten vaan makaan sohvalla ja tuijotan telkkua.

Eilen tapasin terpan.
Toka vika kerta. Ja sit se on ohi. Mä en pysty edes ajattelemaan sitä. :(

Viime viikolla alkoi toimintaterapia, tänään olin siellä toisen kerran. Tästä ei ole vielä mitään sanottavaa kun kaikki on niin alussa. Kestänee hetken ennen kuin totun tällaiseen terapiaan, mä  en oo koskaan ollut toimintaterapiassa.

Äh.. kirjotus ei vieläkään oikein suju.. :(

Ahdistaa niin että järki on lähteä..