Käynti eläinlääkärissä

Eilen tuli käytyä eläinlääkärissä ja nyt mun hauvani on ekaa kertaa ikinä antibioottikuurilla. Torstaina se alkoi taas juomaan ja pissailemaan, herätti mut yöllä ulos ja pissa oli punertavaa. Eilen aamulla sitten soitin eläinlääkäriin ja illalla käytiin. Tuli muuten ekaa kertaa otettua eläimeltä pissanäyte. Se oli aika haasteellista sen vuoksi, että herra koira ei suostunut alkuun nostamaan jalkaa, se vaan katsoi minua että mitä tuo akka oikein duunaa. Mutta lopulta näyte saatiin ja siinä oli paljon punasoluja.
Eläinlääkäri ultrasi rakon eikä siinä näkynyt mitään ylimääräistä. Alkuun hän sanoi että leikatulla uroskoiralla on harvoin virtsatulehdusta, mutta se on mahdollista ja Nallen kohdalla todennäköistä. Saatiin tosiaan sitten antibiootit ja nyt on koira 10 päivän kuurilla. Eläinlääkäri sanoi että on tosi hyväkuntoinen ja hyvin hoidetun oloinen vanhus.  :)

Olo on todellakin helpottunut, ettei ollut tuon vakavammasta jutusta kyse, olin yhtä hymyä kun tulin koiran kanssa kotiin. Nallelta otettiin nyt myös ekaa kertaa labrat ja se huusi suoraa huutoa :( Poika pelkää neuloja vielä enemmän kuin minä. Siihen tuli kaksi hoitajaa pitämään kiinni ja varmuuden vuoksi laitettiin vielä kuonokoppakin.

Mutta nyt se on ohi ja paraneminen voi alkaa :)

Olisko aika?

Toivon kuolemaa. En jaksa jaksaa. Tuntuu että kaikki kaatuu niskaan, tuntuu että putoan eikä kukaan ole ottamassa koppia. Tuntuu että olen menettänyt kaiken ja kaikki, mitä menetettävissä on.

Olisi vain se askel otettava. Se viimeinen askel joka veisi pois kivun ja tuskan.

Lääkkeitä olisi ehkä riittävästi, mutta en ole varma. En ole koskaan yrittänyt Tenoxilla viedä henkeäni, ehkä nyt olisi sopiva aika yrittää.

Tuntuu ettei kukaan välitä. Vaikka äskenkin terppa soitti mulle ja kysyi muistinko käydä kaupassa kotimatkalla (tänään oli terapia). En ole juonut vettä kuukausiin, varmaan puoleen vuoteen. Ja sovittiin terapiassa että käyn  ostamassa mehua koska olen elänyt kahvilla jo monta päivää. En sitten pystynyt menemään kauppaan.
Terppa sanoi olevansa huolissaan ja siksi soitti perään. Lupasin että käyn kaupassa huomenna. Mulla pitäisi olla pari euroa tilillä, kai sillä jotain mehua saa.

On niin vaikea olo. Terät huutaa kylppäristä ja lääkkeet kolisee paketeissaan.

Yöt menee vaihtelevasti. Heräilen omaan huutooni, pahat unet ja möröt häiritsee. Näen unta että mun eläimille sattuu jotain, tai olen uppoavassa laivassa tai putoavassa lentokoneessa.

Kun ne voimat loppuu, niin ne todellakin loppuu.
Ja mun voimat alkaa olemaan lopussa. 

Ahdistusmaximus

Flunssa alkaa olemaan voitettu, tosin aika heikko olo vieläkin. Mitään pitkiä lenkkejä en jaksa. Eilen hölkkäsin bussille ja luulin kuolevani siihen kipuun mikä mun keuhkoihin tuli.

Nyt kun alkaa fyysinen vointi olemaan parempi, niin psyykkinen tila laskee kuin lehmän häntä. Ahdistaa niin että oksettaa. On vaikea tehdä mitään, mutta tiedän ettei tähän oloon saisi vaan jäädä. Paljon olen viettänyt aikaa vaakatasossa, kun en jaksa edes istua. Ahdistus vetää mut maihin, ja pää on ihan sekaisin kaikista pahoista ajatuksista.

Mulla on tosi hylätty olo. Se ei yhtään auta tätä muuta ahdistusta.

Ja mielessä pyörii terapian loppuminen.. enää muutama kuukausi ja sitten mulla ei enää ole terppaa :( Järki sanoo mulle, että se EI OLE HYLKÄÄMISTÄ, mutta tunne mieli huutaa että taas sut jätetään ja hylätään, jätetään yksin pärjäämään.
Ajatuskin elämästä ilman terppaa on kamala. Mä en todellakaan pärjää ilman sitä.

Huu.. otin heti sitten Serenasea tähän ahdistukseen, nyt se alkaa vaikuttamaan, ajatukset muuttuvat puuroiseksi.

Yliannostus ja viiltely houkuttelee.. yritän kuunnella järkeä joka sanoo että ne ei auta pidemmän päälle yhtään mitään.

Mutta KUN......

Nuhanenä kuittaa

Voi vee että mua ottaa päähän! Joskus alkuviikosta alko aivastuttamaan ja nyt on täysi tauti päällä. Nenä on tukossa, kurkku kipee ja kaikkee. En jaksais :(

Vuoden vaihtumista juhlittiin kosteissa merkeissä mun tädin luona. Siellä oli aika paljon porukkaa. Ukot pelasivat alakerrassa bilistä ja me akat yläkerrassa Aliasta. Tosin kävin mä pari bilispeliä ottamassa kummisedän kanssa.
Ja siinähän kävi sitten niin että me jouduttiin kävelemään kotiin kun taksia ei saatu. No, koira sai kunnon lenkin. Muuten olisi ollut ihan kivakin kävellä, mutta olin jo silloin aika kipeä ja ulkona super liukasta.
Vaan terppani sanoin "mikä ei tapa, se vahvistaa". Sopii tähän kohtaan kyllä.

Olen nyt parina päivänä soitellut terpalle. Ahdistaa tää pitkä tauko :( Ja moni muukin asia, josta ei ole turvallista kirjoittaa näin julkisesti.

Eilisen ja tän päivän olen vain maannut. Tai tänään kävin aamupäivällä Lidlissä kun kerran kyydissä pääsi, muuten en ole tehnyt muuta kuin lahonnut sohvalla.

Sovittiin mun serkun kanssa että mentäisiin maanantaina leffaan. Saa nähdä onko musta lähtijäksi..

Nyt tekemään sitä jossa olen tällähetkellä parhaimmillani -> Sohvalle.