Sydän palasina

Kaipaan mun koiraystävääni. Mun paras kaveri on poissa ja mä en meinaa kestää sitä ollenkaan. Hengittäminenkin on raskasta. Tukehdun. Hajoan. Haluan pois...

Eilen oli ihan siedettävä päivä. Oli sellainen tapahtuma kuin Leimailutaivas ja helmiplaneetta. Siellä oli siis myynnissä askartelu-ja korutarvikkeita. Oltiin äidin kanssa siellä nelisen tuntia :) Rahaa meni, mutta menkööt... ollaan sitten ilman kun se loppuu :D

.. Heti kun jää paikalleen, tulee tuska ja ikävä ... mutta mitään en meinaa jaksaa tehdä.

En ole vieläkään saanut kerättyä Nallen tavaroita pois.. tiedän että se on tehtävä ja se on osa surutyötä, mutta mä vaan en pysty siihen. Välillä mä unohdan todellisuuden ja kutsun sitä, sitten ihmettelen että mikä on kun koira ei tule ja sitten todellisuus kolahtaa päähän ja muistan että Nalle ei enää tule..

Ei koskaan...

Yksi on poissa

Niinhän siinä sitten kävi, että jouduin viemään rakkaan koiraeläimeni viimeiselle matkalleen. Ikävä ja tuska on sanoin kuvaamaton, en tiedä miten päin olisin. Tyhjä olo. Koti on autio vaikka onkin noi kaksi kissaa tossa.

 Mä en tiedä miten tästä selviän. Pelkään että mun pää menee taas umpisolmuun, kuten kävi viimeksi kun multa kuoli eläin. Muutenkin on ollut vaikeampi jakso meneillään ja nyt sitten tuli vielä tämä. Huoh. Onneksi moni on ollut tukenani ja sanonut että tein oikean päätöksen vaikka se raskas olikin - ja on edelleen.

Nyt pitäisi kerätä kaikki Nallen tavarat pois. Yritin sitä jo toissailtana, mutta sitten törmäsin Nallen pentupantaan.... siihen jäi siivoominen... :( 

Hyvää matkaa rakas.
4.12.2004-8.2.2016

 

 

Uutta vuotta pukkaa

Vähän on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta .. en vain ole saanut aikaiseksi.
Vuosi on vaihtunut ja suurin muutos on se, että olen lopettanut tupakoinnin kokonaan, myös höyrytupakka on jäänyt pois. Olen aika ylpeä siitä :)

Rahaa on enemmän käytössä,mutta silti se uhkaa TAAS loppua kesken, vaikka mitään ns. turhaa en ole ostanut. Vielä viikko pitäisi jotenkin kituutella, ja toivoa että koiranruoka riittää.. Aina sama juttu. Tympii :(

Jouduin tossa pari viikkoa sitten vaikeaan tilanteeseen, piti miettiä päästänkö koiran sateenkaarisillalle vai vieläkö meillä yhteinen matka jatkuu... ja tulin siihen tulokseen että en päästä vielä irti, se on kuitenkin tällä hetkellä ihan normaali ja ok. Mä en tiedä miten mä pärjäisin ilman koiraeläintä <3 :( Pelkkä ajatus on kamala.

Viikon päästä tulee mun nuorisokotiaikainen kaveri tänne :) Ihan huippua., ei olla nähty moneen vuoteen. Tuskin maltan odottaa !

Viime päivinä on ollut vähän sekava olo.. pieni ääni päässä sanoo, että lopeta lääkitys.. toistaiseksi ainakin olen ottanut lääkkeeni, mutta pakko myöntää että ajatus lääkityksen lopettamisesta kuulostaa hyvältä.. mä tosin jäisin siitä heti kiinni, kun labrassa joudun kerran kuussa käymään leponexin takia..

Mut nyt mä kerään itteni ja lähen porukoille. 

Kutittaa!

Aaargh!! Menee hermo! Kutittaa niin että järki on lähteä. Mulla siis toi ihottuma joka oli alkuun vain niskassa, on levinnyt yläselkään, käsiin ja rintaan. Lääkärinhän mun pitäisi mennä, mut en saa aikaseks. Tähän auttaisi hydrocortison 2,5% mut mulla ei ole rahaa hakea sitä. Kärsin! Ja siis eihän se poista ongelmaa, se vaan lievittää oireita.. joskin se olis kiva.

Mun koiravauvani täytti viikko sitten 12v. Pakko se on myöntää, mutta sillä alkaa olemaan vanhuuden oireita, se esim. kävelee ympäri kämppää ja läähättää, haukkuu ei-millekkään, haluaa useammin ulos kuin ennen...Se pelkää kun kännykkää, viikko sitten kun yritin ottaa siitä synttärikuvaa, se siis tosiaan alkoi ihan tärisemään kun menin puhelimen kanssa sen lähelle :( Mä pelkään että tämä on meiden viimeinen yhteinen joulu. :( Mutta YKSI asia on varmaa, karvanlähtökausi on ennallaan:

Joulu on kohta taas. Vuosi on menny mun mielestä tosi nopeasti. Sairaalassakaan en ole ollut vuoteen, vaikka läheltä piti tilanteita onkin ollut.

En oikein tiedä miten mulla menee. Mielialat vaihtelee, välillä mennään lujaa ja hetken päästä hakkaan päätäni seinään. Kaikenlaisia suunnitelmia on, mutta eihän ne tietenkään toteudu... ei niistä sen enempää.

Hyvää joulun odotusta kaikille <3

 

Siivouspäivä

Siivouspäivä. Ainakin yrittää olla. Aloitin imuroimaan, lopetin kesken. En jaksanutkaan. Sitten siirryin kylppärin kimppuun, kesken jäi sekin. Pyykit sentään sain koneeseen ja koneen jopa päälle.

Viikon päästä olis Turmion Kätilöiden keikka. E on menossa sinne poikaystävänsä kanssa ja sanoi että voisin heidän kanssa mennä. Kun vaan ois varaa ostaa lippu ja osallistua bensakuluihin. Ois kyl hienoo! Piristystä arkeen. Mut tuskinpa mulla on enää viikon päästä niin paljon rahaa että pääsisin mukaan. Blaah.

Aamulla oli tullu lappu missä kerrottiin että maanantaina on joku ilmastointikanavien (?) tarkistus. Että pitäisi järjestää eläimet niin etteivät ne a) karkaa, b) ole huoltomihen tiellä. Tietenkin just maanantai kun mulla ois menoa. toimintaterapia. Soitin polille ja peruin ton terapian, mä en halua ottaa sitä riskiä että mirrit karkaa avoimesta ovesta.
Mä niin vihaan näitä huoltojuttuja, ahdistaa se että mun kotiin tulee joku ihan vieras naama. Mrrrrr..

Mut joo... kai mä jatkan tätä siivousta, jos vaikka sais nyt ees imuroitua ja siivuttua keittiön.

Ei otsikkoa

On taas vierähtänyt luvattoman kauan siitä kun olen viimeksi kirjottanut. Edes muista mitä kaikkea on tapahtunut.

Tänään oli viimeinen dkt-tapaaminen terpan kanssa. Käytiin syömässä, terppa tarjosi. Koko ajan itku kurkussa. Mä en halua menettää sitä ihmistä! Terppa sanoikin kyllä että me nähdään vielä ja että saan soitella/laittaa viestiä joskus ja kertoilla kuulumisia. Mä vaan oon niin huono tollasissa asioissa. Jotenkin, jostain syystä mä aina odotan että se toinen ottaa yhteyttä. Koska mä pelkään että häiritsen ja ei mua kukaan kaipaa ja liibalaaba.

Oon muuten ollut melkein 2kk polttamatta! Sähkötupakkaa höyryttelen edelleen, mutta en olisi ikinä uskonut että pystyn lopettamaan tupakoinnin! Jee, hyvä minä.

Halloween oli ja meni, olin kaverilla bileissä. Mä sain kutsun vain pari päivää ennen bileitä, joten en ollut pukeutunut miksikään. Harmillista, koska kaikki muut olivat pukeutuneet... no, sain mä sit naamaani tekoverta :D Käytiin baarissakin ja mä tulin taksilla kotiin. En edes kunnolla muista sitä kotimatkaan, jotan mä taisin kuskin kanssa jutella koiranpennuista :D

Olin alkuviikosta kipeä, kuumetta oli ihan kiitettävän paljon. Nyt olen kuitenkin jo ihan kunnossa, mitä nyt vähän on voimaton olo.

Taitaa olla pientä sekamuotoisuutta ilmassa.. otin eilen 2 x 20mg Tenoxia enkä saanut nukuttua kuin aamusta pari tuntia. Koko ajan ahdistaa, kurkkua kuristaa ja tuntuu kuin joku istuis mun päällä. Yritän silti skarpata, en todellakaan halua sairaalaan ja sinne mä meinasin pari viikkoa sitten joutua. Sain kuitenkin uskoteltua hoitajalle että kyllä mä pärjään kotona...

Täytyy tästä lähteä koiruuden kanssa lenkkeilemään ja sitten painelen E:lle möllöttämään uusia rottalapsia <3 

Im alright im ok, it only hurts when i breathe

Ahdistaa. Paha olla, kaikin tavoin. Raha-asiat on ihan sekaisin, onneksi eläimillä on ruokaa, mulla itselläni ei ole niin väliä. Jostain pitäisi taikoa melkein satanen jotta saisin maksettua kotivakuutuslaskun. Mä niin vihaan tätä ainaista ongelmaa.

Tuntuu että olen ihan yksin. Ettei ole ketään, missään.

Ahdistaa niin että on vaikea hengittää. Ja sitten mietin, miksi edes pitäisi, hengittää? Miksi en vain voisi luovuttaa, antaa virran viedä ja kuolla pois.

Kuumassa suihkussa kuvittelen että kuuma veri virtaa pitkin mun kehoa. Suljen silmäni ja kuvittelen kuinka saastainen vereni valuu viemäriin, kuinka elämä virtaa ulos suonistani.

Mutta sitten avaan silmät. Todellisuus iskee päin näköä, ahdistun ja vajoan lattialle istumaan.

Kipu on tässä.
Nyt ja aina.