Kohti Uutta Vuotta

Täytän ensi vuonna 30v. Sitä ei varmasti moni uskonut, että pääsisin näin pitkälle. En tosiaan uskonut siihen itsekkään. Mutta tässä sitä ollaan, hengitän ilmaa ja olen olemassa. En voi sanoa eläväni, koska jokainen  hetki eteenpäin on työn takana.

Joulu meni jo ja hyvä niin. Olen kyllä ihan jouluihminen, mutta ahdistaa pitkät pyhät. En edes tiedä miksi, koska mulla on jokainen päivä samanlainen. Jos kävisin töissä, tuntisin varmasti toisin, pitkät pyhät olisivat pelastus, lomaa.

Olin ollut koko vuoden kiltti, ainakin lahjamäärästä päätellen. :D Saattaa olla, että Tassun tekeleisiin tulee tänä vuonna uusia, erilaisia tekeleitä. Mutta niistä sitten joskus lisää, harjottelen ensin salaa ;)

Eilen käytiin Variston Sinellissä ja sen jälkeen Jumbossa. Oli muuten pari muutakin ihmistä liikenteessä. Ostin Watercolour kynät ja muutaman ääriviivatarra-arkin. Tulostin sai vihdoin mustetta.

Vointi on ollut vaihteleva. Hetkittäin ollaan aika korkealla ja sitten vähän ajan päästä pohjamudissa. Porukoilla ollessa en osaa olla omaitseni, joten kaikki se ahdistus joka kasautui joulun aikana, purkautuu nyt kotona. En ole vielä tehnyt itselleni mitään, mutta mielessä kyllä pyörii terät ja yliannostus. Terpiakin jatkuu vasta viikolla 3. Terppa soitti mulle eilen hoitopuhelun ja juteltiin aika pitkään. Helpotti kyllä jutella terpan kanssa.

Tulin eilen porukoilta kotiin. Meen varmaan uudeksi vuodeksi sinne myös, en vielä ole ihan varma. Toisaalta voisi olla kiva jäädä kotiin, mutta mä pelkään että vajoan itseäsääliin kun mietin että kaikki "muut viettää juhlaa yhdessä ja mä yksin kotona". Mä vihaan raketteja joten kyseessä ei kuitenkaan ole mulle mikään suuri juhla.

Ajattelin kohta lähteä tarjoustaloon nuuskimaan alennuksia. Ajattelin ostaa palapelin, jos vaikka kissat antaisi mun rauhassa tehdä sitä.

Onni on Oma terve Koira

Olen siis näköjään unohtanut kirjoittaa sitten viime kerran. Pahoitteluni, mieleni on ollut aika solmussa ja kirjoitustaito nollissa.

Siinähän kävi sitten niin, että mä en joutunutkaan viemään koiraani lääkäriin, herra Nalle koko ihmeparantumisen ja yhdessä eläintenhoitajan kanssa sovittiin että perutaan tutkimukset ja katsellaan miten jatkossa, jos oireita ei tule, ei tarvitse viedä näytille. Ja ainakin nyt on kaikki ok, toivottavasti jatkossakin ♥

Mä näin tänään joulupukin :D Käytiin tuolla kartanolla joulutapahtumaa kurkkimassa. Siellä oli myös aaseja heposia.

Ihmiset ottaa hermoille. En tiedä onko vika minussa, vaiko niissä toisissa. Olen yrittänyt tutustua erääseen ihmiseen, joka alkuun antoi ymmärtää että hän on myös "kaveria vailla". Nyt mulla on sellainen tunne, että muhun otetaan yhteyttä kun tarvitaan apua jossain. Perjantaina palo pinna lopullisesti, kun edes viesteihin ei voida vastata. Mitä minä turhaan itseäni kenellekkään tyrkytän, jos ei kelpaa niin ei sitten! Ja onhan se aika ymmärrettävää etten mä kelpaa, ei mussa ole mitään hyvää.. Mä en silti jaksa sellasta että ollaan kavereita vaan silloin kun toiselle sopii.


Perjantaina kaivettiin äidin fimot esille, pitkästä aikaa tuli näprättyä helmiä.. jotka tosin taitavat jäädä äidin käyttöön, massa kun oli hänen. Tässä helmiäni:

Perjantaina oli terapia. Ryhmää ei keskiviikkona ollut ja seuraavan ryhmän jälkeen on neljä ihanaa viikkoa ilman ryhmää :) Yksi kerta pitäisi vielä sietää. Ryhmässä on ehkä mennyt vähän paremmin viime aikoina. En tosin edelleenkään osallistu juuri mihinkään, mutta viimeksiki näytin ohjaajalle että olen kotitehtävän tehnyt. Terppa sanoi että ohjaajat olivat todella hyvillään siitä.

Hyvä niin :)

Kun ei voinut tietää

Varasin maanantaiksi eläinlääkäriin ajan. Tosin tänään tilanne on huomattavasti rauhallisempi kuin vielä eilen, Nalle ei ole kertaakaan tänään pyytänyt ulos eikä se mun mielestä enää juo niin paljon. Jos tilanne pysyy näin hyvänä maanantaihin asti, niin sitten mä mietin uudestaan että kannattaako sinne eläinlääkäriin mennä ottamaan kalliita kokeita, ainakin mä soitan sinne ja kysyn sieltä mielipidettä. Sanoivat sieltä että tulee maksamaan noin 160€ Hirvittävä summa, mun mielestä. Onneksi sieltä saa laskulle. Lasku tulee kuulemma sitten joskus kotiin. Yleensä eläinlääkärit ei anna laskulle. Tuollakin on sääntönä se että on tarpeeksi ikää (20v.) ja luottotiedot kunnossa. Onneksi mulla on molemmat.

Jos mä olisin kymmenen vuotta sitten tiennyt, että mä en ole työelämässä tulevaisuudessa, niin mä olisin varmaan jättänyt koiran ottamatta. Tuntuu niin pahalta kun en pysty itse kustantamaan koirani vaatimuksia. Mutta kun ei ole eikä ollut sitä kristallipalloa sillon aikoinaan. Mun suunnitelmiin kuului valmistua pieneläinhoitajaksi ja tehdä töitä sillä alalla, ei se että jään kuntoutustuelle koska mun pää ei kestä työn tekoa.

Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi yksilöksi.

Eilen piti olla terapia. Olin jo bussissa kun terpalta tuli viesti että se joutuu perumaan ajan. Onneksi en ollut kovin kaukana, jäin vaan bussista pois ja kävelin takaisin tohon ostarille varaamaan sitä eläinlääkäriaikaa.

Tänään on ollut niin turha päivä. Kävin aamulla pesemässä keittiön maton porukoiden pesutuvassa. Tulin sitten kotiin aikomuksena siivota, mutta en mä mitään ole jaksanut. Olen vaan katsonut netistä videoita ja lepäillyt. Yle areenasta löysin mielenkiintoisen sarjan, Kakola. Sitä katsoin tänään ja katson varmasti loputkin jaksot mitä tulee.
Siinä on vaikeuksiin joutuneita nuoria tyttöjä tutustumassa vankilaelämään, tarkoituksena saada tyttöjen elämä muuttumaan että eivät tulevaisuudessa sinne vankilaan joutuisi. Kannattaa katsoa.

Ahdistaa ihan mielettömästi. Ensinnäin toi koira, mä pelkään että menetän sen ja mua ahdistaa se kun en itse pysty sen hoitoa maksamaan. Ja entäs jos sillä on jotain isompaa? Onko mun pakko lopettaa se? Mä en osaa kuvitella elämääni ilman tota koiraa, se on ollu mulla 10 vuotta!

Ja toinen ahdistuksen aihe on se että mun terpasta ei ole kuulunut mitään. Yleensä se on soittanut ja antanut uuden ajan mutta nyt siitä ei ole kuulunut mitään.

Kolmas ahdistuksen aihe on tuleva joulu. Toisaalta tykkään joulusta, mutta toisaalta se ahdistaa mua ihan mielettömästi.

Huoh.. nyt salkkarit ja sitten iltalenkille.

Pelottaa

Pelottaa, koirani Nalle täyttää tänään 11v. ja mä epäilen että sillä on munuaisissa jotain vikaa. Se juo TOSI paljon ja pissii sitäkin enemmän, useampi lammikko on tullu siivottua  lattioilta parin päivän sisään. Ja se herättää mua yöllä viemään ulos.

:(

Mitä mä teen? Mistä mä taion rahaa eläinlääkäriin? En osaa edes arvioida miten paljon tulisi maksamaan. Eläinlääkäreistä ei saa edes laskua vaan se pitää maksaa heti.

Pelottaa että tämä on lopun alkua.. :(

Kohta pitää lähteä terapiaan ja mua pelottaa jättää tota koiraa yksin.

Mitä jos jotain tapahtuu?