Sydän palasina

Kaipaan mun koiraystävääni. Mun paras kaveri on poissa ja mä en meinaa kestää sitä ollenkaan. Hengittäminenkin on raskasta. Tukehdun. Hajoan. Haluan pois...

Eilen oli ihan siedettävä päivä. Oli sellainen tapahtuma kuin Leimailutaivas ja helmiplaneetta. Siellä oli siis myynnissä askartelu-ja korutarvikkeita. Oltiin äidin kanssa siellä nelisen tuntia :) Rahaa meni, mutta menkööt... ollaan sitten ilman kun se loppuu :D

.. Heti kun jää paikalleen, tulee tuska ja ikävä ... mutta mitään en meinaa jaksaa tehdä.

En ole vieläkään saanut kerättyä Nallen tavaroita pois.. tiedän että se on tehtävä ja se on osa surutyötä, mutta mä vaan en pysty siihen. Välillä mä unohdan todellisuuden ja kutsun sitä, sitten ihmettelen että mikä on kun koira ei tule ja sitten todellisuus kolahtaa päähän ja muistan että Nalle ei enää tule..

Ei koskaan...

Yksi on poissa

Niinhän siinä sitten kävi, että jouduin viemään rakkaan koiraeläimeni viimeiselle matkalleen. Ikävä ja tuska on sanoin kuvaamaton, en tiedä miten päin olisin. Tyhjä olo. Koti on autio vaikka onkin noi kaksi kissaa tossa.

 Mä en tiedä miten tästä selviän. Pelkään että mun pää menee taas umpisolmuun, kuten kävi viimeksi kun multa kuoli eläin. Muutenkin on ollut vaikeampi jakso meneillään ja nyt sitten tuli vielä tämä. Huoh. Onneksi moni on ollut tukenani ja sanonut että tein oikean päätöksen vaikka se raskas olikin - ja on edelleen.

Nyt pitäisi kerätä kaikki Nallen tavarat pois. Yritin sitä jo toissailtana, mutta sitten törmäsin Nallen pentupantaan.... siihen jäi siivoominen... :( 

Hyvää matkaa rakas.
4.12.2004-8.2.2016