Eilen oli tarkoitus mennä Tekon kanssa tutustumaan Vantaan Klubitaloon. Kaikki meni vatuiks jo alkumetreillä, mä olin tunnin etuajassa, joka nyt ei ehkä kaantaisi maailmaa jos en olisi mennyt terassilla juomaan cokista sillä aikaa kun odottelin että aika kuluu. Mun maailma todellakin kaatuu moisesta, kun rahaa ei ole ollenkaan. Sinne meni sekin neljä euroa jonka olisi voinut käyttää fiksummin. Huoh.
No, tunti kului ja Tekon porukka tuli (kaksi hoitajaa) sovittuun paikkaan. Mentiin soittelemaan Klubitalon ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Ikkunasta näki että paikka oli pimeänä. VL sitten keksi soittaa sinne... kultiin oven taakse kuinka siellä puhelin soi, puhelu meni vastaajaan.
Odotettiin hetki, mutta päätettiin vetäytyä takavasemmalle koska oli ilmiselvää että siellä ei ollut paikalla ketään. VL jätti soittopyynnön vastaajaan, mutta vielä tänään aamupäivällä kukaan ei ollut soittanut.
.. Oli siis omahoitajan (H-M) tapaaminen tänään aamulla polilla. Oli tuskaa herätä niin aikaisin, enkä meinannut millään jaksaa lähteä. Mua ärsyttää kun niillä tuntuu olevan jokin pakkomielle saada mut johonkin toimintaan mukaan. Ehdottelevat ryhmiä ja "päiväkoteja" joihin mennä ja mua kun ei_kiinnosta_vähääkään. Olen kuitenkin todennut että on helpompi suostua siihen että menen tutustumaa niihin paikkoihin, kuin että suoriltaan kieltäytyisin, koska ne vaan jaksaa maanitella ja se maanittelu ei lopu jos en suostu johonkin.. Eihän mun ole sitten mikään pakko niihin paikkoihin mennä jos siltä tuntuu. Mutta jo se käyminen paikoissa ahdistaa :/
H-M kyseli että miten mä jaksan hoitaa itseäni ja pitää kodin kunnossa. Sanoin että erittäin vaihtelevasti, VL sanoi että kahden käynnin perusteella mun koti on siisti ja kodikas. No niin varmaan, kun mä siivoan aina ennen kuin joku tulee tänne. En kestäisi sitä häpeää että joku sanoisi täällä olevan sotkuista tai likaista. Eläimistä lähtee karvaa mutta sille ei voi mitään, tämä on myös mun eläinten koti.
Huomenna lähetään mökkeilemään, tullaan perjantaina takaisin. Jos sitä vaikka pääsisi uimaan, ihan mereen.
Tämä kuukausi on taas siinä vaiheessa että rahat on loppu ja se luo ylimääräistä ahdistusta. Maksoin tänään kotivakuutuksen ja puhelinlaskut ja siinäpä se mun takuueläke sitten taas olikin. Ja pitäisi pari viikkoa jotenkin sinnitellä. Onneksi eläimillä on ruokaa, mä pärjään ilmankin jonkin aikaa.
Musta tuntuu että mä oon nyt enempi masentunut kuin pari viikkoa sitten. En jaksa tehdä oikein mitään, yhtään korttia tai korua en ole saanut aikaiseksi pitkään aikaan. Makaan vaan peiton alla ja katselen ohjelmia netistä.. meneehän se aika niinkin, mutta sitten tulee sellanen tylsän lamaantunut olo josta ei pidemmän päälle seuraa mitään hyvää.
Jospa sitä alkaisin pakkaamaan vaatteitta, tonne mökille kun menee ja jos aikoo yöpyä, on otettava peitot ja tyynyt lakanoineen mukaan, siellä kun ei niitä ole.
