Mä en ymmärrä miks mä itken. Just hoitaja sanoi mulle, että mä alan olemaan kotiutuskunnossa ja varmasti tällä viikolla on UK. Mut miks mä itken? Mä haluan kotiin, mut jokin tökkii nyt.
Mikä?
Miksi?
WTF?!?
Ehkä musta tuntuu pahalta se, kun hoitajat tuntuu vähättelevän mun oloa ja vaan puhuvat siitä kuinka mä oon niin kovasti edistynyt ja parempi vointisempi.
Mä en todellakaan ole samaa mieltä! No en mä enää riehu ja kilju tuolla käytävällä, mutta mä oon sitä mieltä että mä oon taas alkanu kääntämään kaiken vain itseäni vastaan ja paisutan sitä tuskaa sisälläni ja kunhan pääsen kotiin ni veri lentää.
Tänäänkin on todella lähellä ollu karkaaminen, kotiin ja viiltelemään. Poliisisaattueessahan mä tänne takas tulisin, mut jos oisin tosi nopee ja vaan kävisin kotona ja jatkaisin matkaa.. johonkin..
Ja miksi lääkkeet eivät vaikuta muhun? Mä en saa noista tarvittavista mitään irti. Ahdistaa koko ajan vaan enemmän, kohta varmaan taas oksennan. Aamulla oksensin ahdistusta. Tuntui kun joku ois heittäny betoniporsaan mun päälle. Ja se betoniporsas on tehnyt pesänsä mun mahan päälle.
Sattuu. Tää tuntuu fyysisenä kipuna. Tämä perkeleen ahdistus. Eikä mulla ole voimia kestää sitä enää. Voi, pääsisinpä kotiin auttamaan itseäni...
Itku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.