Tuskainen yö takana. Heräsin useasti siihen tunteeseen että joku kuristaa mua enkä voi hengittää. Painajaisia ja sekavia ajatuksia. Otin nukkumaan mennessä 2 tenoxia ja 100mg ketipinoria ja tulos oli aika onneton.
Koko ilta meni parkuessa. Yritin hillitä sitä, mutta en pystynyt. Tunnen itseni todella väärin kohdelluksi, miksi mua pitää kiusaamalla kiusata, kun muutenkin on vaikeaa?
Yks vaivainen temesta olisi voinut pelastaa paljon.. tai sitten ei, mutta eipä annettu tilaisuutta kokeilla, koska "se ei ole minun edunmukaista". Sekö sitten on, että hysteerisesti itken tuntikausia ja tunnen että koko maailma potkii mua päähän? Onko se sitten oikein? Reilua?!
Tänään selviää asioita. Tai ainakin mä toivon niin. Huominen hammaslääkäri, seuraava terapia (jonka jälkeen terppa jää 4vko lomalle enkä mä tiiä miten mä selviin siitä) ja se miten mä sinne ryhmään reissaan. Ja ainahan sitä vois ehdotella kokonaan kotiin pääsyä... Mä en jaksa ymmärtää miksi mua pakolla täällä pidetään.
Kohta voisi myös soitella sille potilasasiamiehelle ja kysellä sen mielipidettä tähän touhuun täällä. Mun käsittääkseni mulla pitäisi jotain oikeuksia olla, vaikka vastentahtoani täällä oleilenkin. Eihän se nyt niin voi mennä, ettei mulla ole mitään sanottavaa mihinkään, vaan lääkärillä on oikeus hallita kaikkea? Ei kai?!
Äsken aamukahvilla mä väänsin nassun väkisin hymyyn. En tiedä miksi sen teen, oikeesti mun tekis mieli vaan itkeä. Siks mä tänne huoneeseenkin nyt hautaudun, ettei kukaan näe mua. Mieliala laskee kuin lehmän häntä, mielenkiinto asioihin haihtuu.. alkaa tuntumaan siltä että lopulta on ihan sama olenko mä täällä, kotona vai jossain ihan muualla. Mikään ei silti muutu, ei ainakaan parempaan suuntaan.
Vielä eilen ajattelin että Jee, huomenna on maanantai ja toiminnallinen ryhmä, mut nyt mua ei oikeen nappaa sekään. Ja aika välinpitämätön fiilis lupienkin suhteen, sama kai se on pääsenkö mä liikkumaan osaston ulkopuolelle vai en, hiljakseen alkaa tulemaan niitäkin fiiliksiä että uskallanko mä enää edes lähteä täältä... tänään tulee tasan kaksi viikkoa osastohoitoa.. ja mun siis tosiaan piti olla täällä vain pari päivää.
Saapi nähdä, mitä tästä päivästä tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.