Kotona ollaan.Torstaina oli ulkoskirjoitus.
Pää on ihan sekasin miten tiedä miten täällä kuuluisi olla, tuntuu etten osaa enää edes kahvia itselleni keittää. Olin osastolla aivan liian pitkään, sen tietää jo siitä, että mietin, että olisiko ehkä sittenkin pitänyt vielä jäädä vähäksi aikaa.
Ei tämä mun oloni juurikaan parempi ole nyt. Ainoastaan se vauhti on poissa, tai no, melkein ainakin.. Ahdistaa niin että järki on lähteä ja oksettaa koko ajan.
Olisin mä saanut vielä jäädä, mutta koin että parempi lähteä pois. Ehkä se oli parempi, on vaan niin huono olo etten tiedä miten päin olisin. Eikä tämä olo siellä osastolla ollut yhtään vähemmän huono, joten kai se on sama missä mä heilun.
Parasta tässä on mun rakkaat karvapallot. Kissat ja koira. Ne on mun pienet voimalähteet ♥ Kun kissa hurisee korvaan, ei paljoa parempaa voi olla. Raks ♥
Viimeyö meni taas ihan ketuiks. Sain osastolta mukaan muutaman tenoxin, 20mg per yö. Pah, en mä sillä nuku! Mutta kotona on silti parempi valvoa, voi tehdä jotain, jos vaan jaksais..
Eilinen päivä meni kortteja tehden, muutaman korunkin sain aikaiseksi.
Yritin käyttää ahdistuksenhallintakeinoja, suihku, ulkoilua, askartelua, telkkaria, kahvia, teetä, kirjottelua jne.. mutta mikään ei tuntunut auttavan. Melkein jo soitin "varaterpalle" mutta en sitten uskaltanutkaan. Pelottaa toi soittaminen, en yhtään tykkää. Ja on ollut iso työ opetella soittamaan terapeutilleni, nyt kun hän on lomalla, pitäis turvautua varaterppaan ja se tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta.
Nyt tarttee varmaan painella tonne lumisateeseen, mummi ja pappa tulee tunnin päästä hakemaan, mennää aamupalalle Ursulaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.