Ahdistaa! Kohta tapahtuu räjähdys jos ei ala helpottamaan.
Ahdistun solmuun jo pelkästään rahattomuuden takia.. Pitäis noita karvakasoja elättää, itsekin ois joskus kiva syödä. No, eipä oo eka kerta tässä tilanteessa, eikä varmasti viimeinen.
Soitin tänään varaterpalle kun tää olo vaan huononee. Ei siitä puhelusta ollut muuta apua kuin se, että sain hetken jutella. Taitoja olen käyttänyt, kaikkia mitä osaan ja mitkä hyväksyn.. ne ei toimi.
Kuinka paljon yhden ihmisen pitää kestää? Hengittäminenkin on työlästä, ihan vaan ahdistuksen takia. Tuntuu kuin joku istuis mun päällä.
Unettomuutta on ilmassa, mikään määrä lääkkeitä ei kaada mua. Varaterppa ehdotti että kävisin päivystyksessä kysymässä tiukempia troppeja, mut Tenoxiakin sain suunnilleen polvilleen anoa jotta sain sitä, vähän vaikea uskoa että saisin vahvempia lääkkeitä...
Ja päivystys perjantai-iltana ei sinänsä oikein houkuttele.
Siis musta tuntuu siltä kuin joku istuis mun päällä ja kaksin käsin kuristais mua.
Mitä mä voin enää tehdä??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.