Ei otsikkoa tänään

En tiedä miten päin olisin. Ahdistaa ja on levoton olo. Samanaikaisesti tuntuu etten jaksa mitään, mutta kuitenkin on sen verran energiaa etten pysty olemaan paikallani.
Energiasta huolimatta en saa mitään aikaiseksi. No kylppärin sain siivottua, siihenkin meni tunti koska tein kaikkea muuta yhtäaikaa. Nyt taas pelottava pesukone vauhdissa :(

Oltiin aikeissa äidin kanssa tänään mennä heittämään talviturkit järveen, mutta sääsetä oli kuulemma luvannut tälle päivälle vesisadetta ja ukkosta. Vielä ei sada eikä ukkosta.

Porukat lähtee perjantaina maalle ja ovat siellä varmaankin pari viikkoa. Mäkin haluaisin maalle, mutta en mä halua jättää kissoja niin pitkäksi aikaa yksin, vaikka täällä hoitaja kävisikin niin silti tuntuu pahalta jättää ne "turhaan" yksin.

Torstaina tulee porukkaa kotikäynnille. AHDISTAA!! En millään haluaisi enkä jaksaisi.
Täällä on niin sotkuistakin, pitäisi vähän siivota ennen kun tänne voi ketään päästää ja mua ei vois vähempää kiinnostaa.

Ääh.. ihan tyhmä olo. Vähän sekava.. just ku tekis mieli lähteä johonkin ja tehdä jotain, mutta sitten toisaalta ei ole virtaa edes siihen siivoamiseen.

Näh. Ei tuu tästä kirjottamisestakaan nyt yhtään mitään.

Life is a roller coaster

Huhhuh, kyllä osa taas mielialat heitellä. Olin eilen jo tappamassa itseäni, mutta sitten kaveri soitti mulle. Puhuttiin melkein tunti puhelimessa ja sitten päädyin lähtemään heille parvekekaljalle. Mulla jäi juhannuksesta juotavaa niin otin ne mukaan.
Istuttiin parvekkeella ja juteltiin, kuunneltiin musaa. Kaverin poikaystävä teki ruokaa ja syötiin siis itsetehtyjä hampurilaisia ja bataattiranskiksia, oli hyvää :)

Välillä tuntuu siltä että ei ole ketään ihmistä koko maailmassa. Onhan niitä ihmisiä, kun vaan näkisi näiden mustien lasien läpi jotain muutakin kuin oman surkeuden.
Mutta eilen taas käytin taitoja ja lähdin pois kotoa vaikka olisin voinut jäädä tänne kieriskelemään itsesäälissä.

Ehkä siiitä DKT:sta oli jotain hyötyä... ;)

On vaan vähän häiritsevää kun mielialat vaihtelee tuhatta ja sataa. En oikei itsekään pysy perässä.

Sain helpostusta raha-asioihinkin, ei kuolla koiruuden kanssa nälkään täällä :)

Tänään siis ohjelmassa ruokakaupassa käynti ja porukoille visiitti.

Elämässä epäonnistunut

On taas olevinaan niin vaikeaa. Tai siis onkin. Ajatukset päässä vilisee, ahdistaa ja tuskastuttaa.

Ulkona liikkuminen on suorastaan itsetuhoista. Ahdistun surusta solmuun kun näen muita ihmisiä, vieraita ihmisiä, kävelemässä yhdessä. Pareittain, laumoittain. Ja sitten siellä olen minä. Yksinäinen minä joka ei kelpaa kenellekään.

Mä istun kotona yksin. Tämä yksinäisyys tukahduttaa, toisaalta tunnen olevani niin erakoitunut, etten tiedä miten ihmisten kanssa ollaan. Silti hetkittäin, antaisin mitä vaan jos saisin viettää aikaa jonkun kanssa. Onhan mulla äiti jonka kanssa olen paljon, mutta se ei korvaa kaveria, ystävää.

Jos mulla ei olisi näitä eläimiä, mutta ei olisi mitään syytä olla olemassa. Kukaan ei huomais jos mä katoaisin. Eläimet pitää mut täällä, mutta vain langan laihoin naruin. Ehkä se ei enää riitä mulle.

Vaikka kuinka yrittäisi löytää päivistä sitä elämisen aihetta, alkaa olemaan aika hankalaa. Se aihe pitäisi ammentaa pienistä asioista, kuten luonnosta. Tänään näin moisen pienen ystävän aamulenkillä:

Vielä viikko rahapäivään. Mä en kestä. Kaapit on tyhjinä, ei ole varaa ostaa edes vessapaperia. Hitto että mä Vihaan tätä mun elämää.

Olen täysin epäonnistunut yksilö, aivan kaikessa.

Nyt vaan herää kysmys, miksi mä jatkaisin tätä enää päivääkään? 

Juhannus

Juhannus oli ja meni. Perjantaina oltiin jo kymmenen jälkeen perillä mökillä, lähdettiin kotoa kahdeksan jälkeen. Matka meni oikein jouhevasti, ei ollut lainkaan ruuhkaa.
Perjantaina oli ihan hyvä sää, aurinko nyt ei juurikaan näyttäytynyt, mutta ei myöskään satanut, lauantaina saatiin sitten kaatosade niskaan.

Maalla oli myös mun pikkuserkkujen koira Etta, ihme kyllä koirat ei juurikaan välittäneet toisistaan, joka on tietysti parempi kuin se että olisivat tapelleet.

Alkoholia kului, mutta en missään vaiheessa ollut oikeastaan humalassa, join hitaasti mutta varmasti ;)

Sunnuntaina lähdettiin jo aikaisin ajamaan kotiin, vältettiin siis ruuhkat silläkin kertaa. 

Olisin voinut jäädä maalle pidemmäksikin aikaa, jo pelkästään siksi että siellä ei varsinaisesti tarvitse rahaa. Mä oon niin PA että ihan hirvittää. Olen nyt yrittänyt syödä sen mukaisesti mitä mulle on "opetettu" DKT:ssa, mutta se on vähän hankalaa kun ei ole rahaa millä ostaa sitä evästä. Huoh.

Maalla on mukavaa, niin se vain on. Ainakin kun siellä käy vain kerran vuodessa, ei ehdi kyllästymään ja pitkästymään.

Eilen oli poli, seuraavan kerran joskus kolmen viikon päästä. Teko tulee kotikäynnille 2.7 mutta muuten ei ole sovittu mitään tapaamisia. Mä haluaisin pitää kesälomaa näistä tapaamisista mutta polin hoitaja HM oli vähän toista mieltä. Blaah.

Kesävalitus

Jotenkin ei tunnu kesältä. En tiedä miksi, mutta jotain puuttuu. Onneksi ei ole ollut helteitä. Nekin varmasti tulevat vielä, mutta toistaiseksi ilmasto on ollut minulle sopivaa. Keskikesän juhlaakin saadaan viettää tuleavana viikonloppuna. Itse pakkaan äidin + äidin kissan ja koiran autoon ja kurvailen Keski-Suomeen viikonlopuksi. Ja kyllä, aion juoda itseni humalaan. Mulla on jo Fresita pullo jemmassa.

Kuva netin ihmeellisestä maailmasta.

Eilen tapasin terpan vikan kerran ennen hänen KAKSI KUUKAUTTA kestävää lomaa. Voi jee mä vihaan kesää! Kaikki on lomalla, terveyskeskuskin menee kiinni ja labraan pitää raahautua tiksiin. Polin hoitaja johon vasta yritän tottua, jää kolmeksi viikoksi lomalle.  Tosin mä tapaan sen ajan Tekon tiimistä hoitajia, tulevat 2.7 kotikäynnille. Tämä Teko on sellanen kriisijuttu, että jos on hankalampi vaihe niin he puuttuvat peliin ja saa lisätukea heiltä. En ihan osaa selittää, mutta jotenkin noin se meni. Heitä voi käydä tapaamassa polilla tai sitten voidaan mennä vaikka ulos kävelylle. 

Eilen oltiin tosiaan terpan kanssa ulkona, hän otti koiransa ja minä otin koirani, mentiin tohon läheiseen koirapuistoon. 

Ahdistaa taas niin paljon että järki on lähteä. Ensinnäkin rahattomuus. Miten hitossa mä selviän heinäkuuhun asti kun rahaa ei taas ole kuin parikymppiä tilillä. Alkaa niin kypsyttämään tämä ainainen rahattomuus, koskaan ei voi tehdä mitään tai käydä missään, kun kaikki maksaa. Jos haluais vaikka käydä juomassa limpparia terassilla, niin turha luulo, ei ole varaa siihenkään. Ei sillä että mä haluaisin, joisin mielummin kahvia, tuli vaan ekana mieleen :) Täytyy toivoa että koiralla riittää eväät heinäkuuhun asti,

Ja toinen ahdistuksen aihe on tosiaan tämä kesä ja ihmisten lomat. Tietenkin kaikki ansaitsee lomansa mutta silti.

Viikonloppuna oltiin Porkkalassa koko päivä. Oli tosi lämmin. Ja mun serkun ihana Samojedin pentu oli siellä myös ♥ Se oli niin syötävän suloinen! Valkoinen karvakasa josta sojotti neljä jalkaa ja pieni häntä. Voiiiih... Kävin kahlaamassa meressä, uimaan ei todellakaan ollut asiaa, vesi oli vielä jäätävän kylmää. 

Porkkalasta

Huoh.. pesukone laulaa, ja mua pelottaa. Mä en tiedä miksi ja mitä mä pelkään, mutta pesukonetta kammoksun. Pesen pyykkiäkin yleensä vain kerran viikossa, ja sillon on oltava telkkari auki ja musiikki päällä etten kuule sitä pesukonetta. Tämäkin on sellainen sarjassamme kummalliset pelkotilat.. hohhoi..