Sitä ollaan sairaalassa. Ihan pakkohoidossa, kolmas viikko pyörähtää käyntiin maanantaina.
Vapaaehtoisesti tulin, lääkkeitä alottamaan, kun vähän on jäänyt ottamatta viimeisen puolenvuoden aikana. Mutta tulin toisiin ajatuksiin ja kas kummaa, tarkkailu päälle ja neljän vuorokauden päästä sulkeva päätös. Kiitti tästä hei!
Mä oonkin aina tykännyt lusmuta sisällä päivästä toiseen, pääsemättä mihinkään, hengitän samaa ilmaa parinkymmnenen muun vastaavan ressukan kanssa.
Ja kuinkahan mones kerta tämäkin jo on?
En uskalla edes laskea.
Mieli pomppii edestakas, ylösalas, kaikki on vinksin vonksin..
Välillä saa nauraa kyneeleet silmissä, vauhtia ja idoita riittää. Hetken päästä itken tyynyyn ja toivon pikaista eutanasiaa. Huudan, riehun ja raivoan ja jälkeenpäin vihaan itseäni jälleen astetta enemmän, että pitkin taas sanoa pahasti ihmisille, jotka eivät sitä ole ansainneet.
Onneksi osaan pyytää anteeksi, kun tiedän tehneeni väärin. Sekään ei silti kaikkea korjaa, ja lopulta tulee se viimeinen anteeksi ja sen jälkeen on raja ylitetty.
Voi huoh.
Olen ahdistunut, mulla on tunne että mun koira (joka on siis vanhemmillani hoidossa) kipittelee tuolla jossain metsässä itsekseen, muuttuu rodusta toiseen ja vaihtaa ulkonäköä. Siis mä todellakin uskon tohon, vaikka järki huutaa ja lyö nuijalla päähän jotta se koira kyllä on ihan turvassa!! Kotona!! Ja että mulle olisi kerrottu jos sillä olisi jokin hätänä!
Vaan EI! Mun pää on vakuuttunut siitä että koira on muuttunut puhdasrotuiseksi, mustaksi sakemanniksi ja juoksee irrallaan tuolla metsässä joka on täynnä piikkilankaa ja ketunrautoja.
Tarvittavat lääkkeet ei auta, ehei, ei vaikka kourallisen kiskois. Harmi ettei täällä anneta niin paljoa. Olen melko varma siitäkin, että ainakin osa lääkkeistä on lumelääkkeitä ja sen vuoksi ne eivät vaikuta.
Tupakatkin uhkaavat loppua, vasta huomenna saan lisää kun porukat tulee mua moikkaamaan. Eilen olisin kanttiinikärrystä ostanut lisää, jos heidän korttikoneensa olisi suostunut olemaan yhteistyössä Visa Electronin kanssa. Joten hieno ilta tulossa, jos noi kessut tosta kokonaan loppuu.
Muutenkin uhkaa hermot mennä täällä, toisten potilaidenkin vuoksi, joten ole tässä nyt sit ilman tupakkaa. PRKL!
Vapaaehtoisesti tulin, lääkkeitä alottamaan, kun vähän on jäänyt ottamatta viimeisen puolenvuoden aikana. Mutta tulin toisiin ajatuksiin ja kas kummaa, tarkkailu päälle ja neljän vuorokauden päästä sulkeva päätös. Kiitti tästä hei!
Mä oonkin aina tykännyt lusmuta sisällä päivästä toiseen, pääsemättä mihinkään, hengitän samaa ilmaa parinkymmnenen muun vastaavan ressukan kanssa.
Ja kuinkahan mones kerta tämäkin jo on?
En uskalla edes laskea.
Mieli pomppii edestakas, ylösalas, kaikki on vinksin vonksin..
Välillä saa nauraa kyneeleet silmissä, vauhtia ja idoita riittää. Hetken päästä itken tyynyyn ja toivon pikaista eutanasiaa. Huudan, riehun ja raivoan ja jälkeenpäin vihaan itseäni jälleen astetta enemmän, että pitkin taas sanoa pahasti ihmisille, jotka eivät sitä ole ansainneet.
Onneksi osaan pyytää anteeksi, kun tiedän tehneeni väärin. Sekään ei silti kaikkea korjaa, ja lopulta tulee se viimeinen anteeksi ja sen jälkeen on raja ylitetty.
Voi huoh.
Olen ahdistunut, mulla on tunne että mun koira (joka on siis vanhemmillani hoidossa) kipittelee tuolla jossain metsässä itsekseen, muuttuu rodusta toiseen ja vaihtaa ulkonäköä. Siis mä todellakin uskon tohon, vaikka järki huutaa ja lyö nuijalla päähän jotta se koira kyllä on ihan turvassa!! Kotona!! Ja että mulle olisi kerrottu jos sillä olisi jokin hätänä!
Vaan EI! Mun pää on vakuuttunut siitä että koira on muuttunut puhdasrotuiseksi, mustaksi sakemanniksi ja juoksee irrallaan tuolla metsässä joka on täynnä piikkilankaa ja ketunrautoja.
Tarvittavat lääkkeet ei auta, ehei, ei vaikka kourallisen kiskois. Harmi ettei täällä anneta niin paljoa. Olen melko varma siitäkin, että ainakin osa lääkkeistä on lumelääkkeitä ja sen vuoksi ne eivät vaikuta.
Tupakatkin uhkaavat loppua, vasta huomenna saan lisää kun porukat tulee mua moikkaamaan. Eilen olisin kanttiinikärrystä ostanut lisää, jos heidän korttikoneensa olisi suostunut olemaan yhteistyössä Visa Electronin kanssa. Joten hieno ilta tulossa, jos noi kessut tosta kokonaan loppuu.
Muutenkin uhkaa hermot mennä täällä, toisten potilaidenkin vuoksi, joten ole tässä nyt sit ilman tupakkaa. PRKL!
Me ja meidän pakkoajatukset, normaalit kaverukset.. :D
VastaaPoista