torstai 30. lokakuuta 2014

Odottavan aika on pitkä

Huomenna vihdoin uloskirjoitus! Jee!! Heti aamusta yhdeksältä on lääkärin tapaaminen ja uk. Parasta pitkään aikaan!!

Olin koko viikonlopun lomilla, olin porukoilla yötä. Meni ihan ok, en päässyt vahingoittamaan itseäni, koska äiti oli mun kanssa koko ajan. Sunnuntaina käytiin katsomassa mun pikkuveljen tuoreita kissanpentuja ♥ Voi vehnä miten suloisia olivat! Ne on sellasia puolivillejä, metsässä kun ovat syntyneet ja kasvaneet. Mutta kyllä niistä vielä lemmikit tulee.

Sitten olin osastolla sunnuntaista tiistaihin ja lähin taas yölomalle. Kävin madottamassa veljen kissat joka oli odotettua helpompi toimenpide. Molemmat kollit saatiin helposti kiinni ja tahnat suuhun.

Menin yöksi kotiin ja E kävi vuhvinsa kanssa iltakahvilla ♥ Tulkaa toistekin ;)

Eilen tulin ryhmän kautta osastolle. Mun terapeutti oli ryhmässä mukana, mun tukena ja toisaalta tsekkaamassa millasta meidän ryhmissä on. Musta oli kuulemma valitettu, että kun mä käännän selkäni muille, muut ahdistuvat siitä... ja siitä että itken. Nyt mun on entistä vaikeampi osallistua ryhmään.

Alan laskemaan tunteja kotiin pääsyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.