Taas on viikko kulunut, minä edelleen suljetulla. Eilen sain kanttiiniluvan, mutta en ole käyttänyt sitä kuin kerran. Myös ryhmä jäi väliin tälläkin viikolla.
Huomenna piti olla terapia, mutta se on peruttu. Huoh.
Mä oon nyt syönyt Leponexia reilun viikon. Annostusta on hiljakseen nostettu ja nostetaan edelleen. Samaan aikaan Seroquel prolongia ajetaan alas. En tiedä lopetetaanko se kokonaan, vai mitä sille tapahtuu. Mietin vaan että jos se otetaan kokonaan pois, mulla ei ole muuta lääkitystä kuin se Leponex ja sekin otetaan aamuisin, millä ja miten mä muka nukun kotona? Täällähän mä saan 40mg Tenoxia ja niilläkin nukun vain muutaman tunnin.
En ole muutenkaan huomannut voinnissa mitään muutosta.
Kaikki tarvittavat mitä mulle on kirjotettu, menee päivän aikana. Välillä tuntuu ettei ne edes riitä. Ketipinor-Serenase yhdistelmä toimii jossain määrin.
Itsetuhoiset ajatukset tunkeilee mun pään sisään, kiertää kehää, nauraa ja huutaa. En pääse niistä hetkeksikään eroon.
Pitäisi kaivaa tekohymy takataskusta esille, äiti tulee nimittäin tunnin päästä käymään.
Ahdistus on ihan sietämätöntä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHöh, piti vain korjata kommenttiani, mutta poistinkin kokonaan. Eli koita taas jaksaa ja kirjoittele, luen sun juttuja edelleen ahkerasti. Terveisin Heli Hellurei
VastaaPoistaKiitos kun luet :) ♥
Poista