En sitten ehtinyt hyväksikäyttää apulaistani kertaakaan, hoitaja keksi että mä salailen jotain ja sai mut sitten antamaan terät pois. Ärsyttää, mä oisin todellakin tarvinnut niitä.
Tänään on ollut todella vaikea päivä. Ensinnäkin mulla on edelleen pientä kuumetta, ja sen takia oli aamulla labrat. Kyyneleet vaan valuivat kun kävelin tonne toimintaterapiahuoneeseen missä ne verikokeet otetaan. Hoitaja oli mun kanssa siinä, piti kädestä kiinni. Tällä kertaa labratäti olikin labrasetä ja aika kovakourainen, mulle jäi mustelmat käteen.
Mun korvaan kuiskitaan, että jos mä en mene katsomaan kissojani, niille käy huonosti. Ne revitään palasiksi, ne murskataan, nyljetään elävältä. Yritin tätä epätoivoisesti hoitajille sanoa, mutta niiden mielestä tuo on vain yksi mun harhoistani. Kun kysyin että etkö sä muka kuule tota ääntä joka puhuu, niin hoitaja vaan katsoi ja ilmoitti että vietän tämän päivän sisällä (ihme etten menettänyt lupiani tuodessani osastolle teriä!!) ja huomenna katsotaan onko parempi päivä, niin että pääsisin ulos.
Toinen hoitajani järjesti mulle lisää tarvittavia, koska melkein kaikki tarvittavat oli jo mennyt kolmeen mennessä.
Toiset potilaat käyvät hetkittäin hermoille. Kyllähän mä tiedän että ei ne tahallaan ole ilkeitä tai pelottavia, mutta silti. Ärsyttää kun tullaan kesken tv-ohjelman vaihtamaan kanavaa. Onneksi mulla on oma huone, mä en nyt just kestäisi toista ihmistä samassa huoneessa.
Nyt kuulokkeet korville, jos toi kuiskaaja antais mun hetken olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.