Ahdistaa vol 1000

Jaahas.. tänään on taas sisähoitopäivä. Yritin äsken päästä ulos, mutta matka pysähtyi kuin seinään. Kuulemma mun edun mukaista on olla sisällä tämä päivä, huomenna taas arvioidaan tilanne uudestaan.

Ihan vähän alkaa ärsyttämään.

Terppakin soitti, terapia on torstaina. Terppa sanoi myös että keskiviikkona olisi vähän pakko mennä ryhmään. Kai mä menenkin, ainakin kokeilemaan. Pääseehän sieltä pois.. ja mä vähän suunnittelin että karkaan kotona käymään. Mulla on siellä pari juttua tehtävänä. Ja tietysti näen kissatkin sitten... koiraa tuskin näen, koska en aio kertoa äidille että menen käymään kotona.

Ahdistaa niin että oksensin äsken. Piti pitää kirjoittamisestakin pieni tauko.

Onneksi huomenna on jo maanantai. Omahoitajani sanoi että aikoo puhua  mun lääkityksestä vielä kierrolla, koska nythän mulla ei ole muuta kuin Leponex aamulla, illalla ei mitään lääkettä. Jokin rauhoittava ja tasaava pitää illaksi saada. Ja kun mä kerran olen osastolla niin kävisi mun järkeen että lääkitys laitettaisiin Kokonaan kuntoon.

Pelottaa että menetän tämän oman huoneen. Ajatus huoneen jakamisesta ahdistaa, jos tässä nyt kävisi niin että joku toinen tarvitsee tätä huonetta enemmän kuin minä, niin mä kyllä lähen kotiin.

Eilen oli vähän parempi päivä. Äiti kävi ja Emmi vielä äidin jälkeen. Oli muuta ajateltavaa. Ilta oli tietysti taas hankala. Se näköjään menee niin, että jokaista hyvää hetkeä kohtaan on kymmenen huonoa hetkeä seurauksena.

Aika toivoton olo.. alan hiljakseen uskomaan että mulle ei ole löydy sopivaa lääkitystä ja mun vähäinenkin elämänhalu valuu vauhdilla viemäristä alas..