Eilen tapasin osastonlääkäri. Ei liene yllätys, etten pitänyt hänestä. Kovin paljoa en siitä tapaamisesta muista, mutta sen muistan, että jos mä ilmoitan että lähden kotiin, joudun tarkkailuun ja todennäköisesti siitä sitten pakkohoitoon.
Mä vaan kysyn, että mitä se vapaaehtoinen hoito ihan oikeesti tarkoittaa? Enhän mä ole täällä vapaaehtoisesti, vaikka kuitenkin olen.
Eikä ole tohtorilla kuulemma taikakeppiä jolla muuttaa asiat paremmaksi. Ihan tyhmä lääkäri ja huonosti varusteltu.
Tämä päivä on mennyt lähes kokonaan sängynpohjalla. Aamupäivällä jopa nukuin pari tuntia ja loppu päivän sitten kattelin youtubesta piirettyjä.
Ihana Emmikin kävi mua piristämässä (pst, toi punkka on vielä vapaa ;) ). Käytiin kanttiinissa kahvilla.
Eilen sain tosiaan kanttiiniluvan ja samantien lähdin sitten ulos. Löysin itseni junaradan vierestä. Kanttiinilupa kestää 20min ja mä olin vähintään 20min myöhässä kun tulin osastolle, mutta kukaan ei ilmeisesti huomannut sitä, koska mulle ei sanottu mitään. Illalla kerroin tosta tapahtuneesta vuorohoitajalle, mutta eipä se siihen sanonut juuri mitään.
Tänään sain illalla dissokohtauksen, olin "poissa" pari tuntia. Sitä ennen musta tuntui, että mä olin suljettu johonkin äänieristettyyn juttuun, en kuullut muuta kuin huminaa ja tuntui että maailma kutistuu silmissä. Ja sitten katosin.
Havahduin siihen että seisoin tuolla käytävällä.
Mä joudun muuten ottaa sen Leponexin nestemäisenä, syyksi sanoivat että menee varmasti perille.... Joo, kiitti luottamuksesta.
Koko ajan ahdistaa, tekee mieli viiltää ranteet auki ja syödä ämpärillinen lääkkeitä. Äänet kannustaa ja huutaa niin että tuntuu välillä siltä että mun pää räjähtää. Kunhan mä saan kaikki ulkoiluluvat niin mä meen tonne sittariin ostamaan helpotuksen. Mä en vaan enää kestä. Pitää vaan olla tosi varovainen etten jää kiinni, ainakaan itseteossa. Muuten siirto toiselle osastolle on taattu.
Nyt mä odottelen että kello tulee 22.00 jotta saa Tenoxit, että vois kokeilla unta. Viimeyönäkin mä heräsin monta monta kertaa ja välillä mä huomasin seisovani tossa nurkassa tai istuvani viereisellä sängyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.