maanantai 1. syyskuuta 2014

Ahdistaa ja ahdistaa ja ahdistaa

Kamala olo. Ahdistaa niin että oksettaa, koko ajan, ilman taukoja. Tämä päivä on ollut ihan hirveä, harhoja ja ahdistusta. En voi kunnolla edes hengittää.

Tapasin eilen hurmaavan koiraeläimen ♥ Ihanan Staffin, en ole koskaan aikaisemmin livenä kyseisen rodun edustajia nähnyt ja tuo oli kyllä niin ihana että voisin kuvitella itsekin omistavan moisen otuksen. Hassu touhottaja :)


Ei näkynyt vielä tänään tilillä sähkölaskurahoja. Toivottavasti ne tulee huomenna. Marssin heti terapian jälkeen Mustiin&Mirriin jos ne rahat on tullu. Ostan koiralle ruokaa ja jos jää rahaa niin sitten sille jonkun luun. Nalle ei ole pitkään aikaan saanut kunnon luuta kaluttavaksi.


Lääkkeet kaapissa huutaa, tekisi mieli vetää yliannostus. Kokeilla kepillä jäätä, josko vihdoin pääsisin pois. 
Yöt menee valvoessa tai vaeltaessa. Dissoilen taas pahemmin kuin vähään aikaan. Mä en jaksa enää. Mä oon oikeesti ihan loppu. Mut on imetty kuiviin. 

Tänään olisin halunnut soittaa terpalle, mutta puhelimeen tarttuminen oli liian vaikeaa, en pystynyt. 
Yritän jälleen sanoa itselleni, että yliannostus tai viiltely ei auta mitään. Ne ei muuta asioita paremmaksi, ne ei tee mulle hyvää, kumpikaan. Vaikka enhän mä mitään hyvää edes ansaitse, joten aika sama. Viiltely auttaa hetkeksi, yliannostus saa mut sekaisin. 

En tiedä mistä revin voimat vastustaa itsetuhoilua. 

:(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.