Sekaisin

Paha olo. Muisti pätkii. Pitkiä aikoja täysin pimennossa. Tästä päivästä muistan sen että lähdin terapiaan, olin siellä jau lähdin kotiin. Muuten ihan hyvä, mutta mulla loppui terapia noin klo 12.00 ja mä tulin kotiin vähän ennen klo 20.00
Ei  mitään tietoa siitä missä mä  olen ollut ja mitä tehnyt.

Käytin sitten koiran ulkona ja soitin terpalle. Terppa muisti että olin tänään sanonut etten ole syönyt tai juonut aamukahvin lisäksi mitään, joten nyt olisi jo aika. Vaan eihän mulla täällä ole oikeastaan mitään syötäväksi kelpaavaa, näkkäriä ja juustoa vähän. Sovittin että mä käyn kaupassa ja terppa soittaa mulle puolen tunnin päästä, että olen tallessa. No enhän mä mihinkään kauppaan päässyt, roikuin tossa mun ovessa ja ulisin etten uskalla mennä. Paniikki iski ja oksensin, ja siinä meni iltalääkkeet jotka otin puhelun aikana (pitää kohta ottaa ne uudestaan).
Terppa soitti ja jouduin sanomaan etten mä uskaltanut ulos lähteä. Sovittiin sitten niin että mä menen huomenna kauppaan ja jyrsin tänään näkkäriä. Ja jos en pysty huomennakaan sinne kauppaan menemään, niin sitten mä soitan uudestaan.


Tuntuu vaan niin typerältä soitella jostain tälläisestä.. huoh..


Terapiassa puhuttiin vaihteen vuoksi mun Lääkityksestä. Mullahan menee tällä hetkellä vain Seroquel prolong 800mg iltaisin + 700mg ketipinoria (7 x 100mg) ja orloc. Terpan mielestä heinäkuussa tapahtui notkahdus ja siitä eteenpäin mun vointi on huonontunut, on alkanut olemaan taas aika paljon vaeltelua, harhat on lisääntyneet jne.. Terppa aikoo tutkia mun lääkityshistorian ja ensi viikolla jatketaan aiheesta. Ei kyllä käy terppaa kateeksi, mä olen vuodesta 2008 ollut kuntoutustuella ja tähän aikaan mahtuu aika monet lääkitykset.. niitä kun on vaihdeltu eestaas jatkuvasti. Ja no, ennen tätä vuotta 2008 on myös sekalainen seurakunta erilaisia lääkkeitä, mutta niistä ajoista ei ole näissä potilastiedoissa tietoja, koska en ole ollut täällä potilaana sillon.

Puhuttiin myös mun koiraeläimestä. Sillä on joku hätänä, mutta mä en tiedä mikä :( Se välillä kiljahtelee, silleen että siihen selvästi sattuu. Mutta mä oon tunnustellut ja painellut ja venytellyt ja vanutellut.. mutta mikään paikka ei arista. Kynnet on leikattu ja suu tarkistettu. Korvat ok. Mä en tajua mihin sitä sattuu :( Mitä mä teen? Sanoin terpalle että en mä voi nyt tässä kohtaa muuta kuin seurailla sitä ja terppa sanoi että se tekisi samoin. Jos mä veisin sen eläinlääkäriin, niin se kuvattaisiin hännästä kirsuun ja otettais kokeita ja kaikkea, ja lasku olisi viidessä minuutissa pari tonnia. Mutta koska koira kuitenkin on oma iloinen itsensä, leikkiväinen ja syö ja juo ja niin pois päin, en ole kovin huolissani. Vielä.
Seurailen tilannetta. Silti mua pelottaa, että mitäs jos tämä onkin jo lopun alkua? Nalle täyttää joulukuussa 11v. eikä siis ole enää mikään nuorukainen. Mä niin toivon että saisin pitää koirani maailman loppuun asti... tai edes muutaman vuoden vielä.
Mutta se on tosiasia, että mulla ei ole varaa mihinkään hoitoihin. Joten jos jotain vakavaa tulee, se on menoa sitten.. :(

Kello tulee kymmenen ja mä käyn jotenkin ylikierroksilla.
Ahdistaa, vainottaa ja on tosi levoton olo. Tuleva yö pelottaa, koska en voi ikinä tietää mistä mä itseni löydän sen jälkeen, kun olen pääni tyynyyn painanut. Voin herätä vaikka keskeltä autotietä, näinkin on käynyt. Viime aikoina olen lähtenyt ulos ilman kenkiä. Ihme kyllä mulla on avaimet ollut mukana, muistaakseni vain kerran tai kaksi olen lähtenyt ulos ilman avainta.

Iso osa musta huutaa apua, auttakaa, pelastakaa, tehkää nyt ees jotain... mutta ihan yhtä iso osa musta huutaa kuolemaa. Itsetuhoisuus on mussa kiinni, se on osa minua, se on loinen joka imee musta voimat ja kietoo sormiensa ympärille. Mä en usko, että pääsen siitä koskaan, mä uskon, että mä tulen aina olemaan kuolemanvaarassa.