Tänään oli ensimmäinen ryhmä kesätauon jälkeen.
Ja kuten jo ennalta ajattelin, se oli pelkkää kärsimystä.
Ahdisti, kuulin ääniä, oksetti, pelotti ... mitä vielä.
En muista juurikaan mitään siitä mistä puhuttiin.
Todella hyödyllistä siis.
Huoh.
Nyt alkaa taas tämä jatkuva pieni paniikki, melkein olin unohtanut miten kamalaa tämä on. Keskiviikkona ryhmän jälkeen on helpottunut olo - se on ohi - mutta sitten viimeistään lauantaina alkaa paniikki tulevasta keskiviikosta.. Keskiviikot pitäisi kieltää lailla...
Huomenna on torstai ja tasan viikko seuraavaan terapiaan. En enää jaksaisi odottaa.. tosin mun tuurilla siitä tapaamisesta tulee huono ja sitten olen odottanut ihan "turhaan".
Tästä on nyt noin viikko kun nostin lääkityksen annostusta eikä siitä ole ollut apua. Harhoja on edelleen, nukkuminen olematonta ja dissoilu on lisääntynyt. Olen nyt muutamana yönä "herännyt" pihalta ja kauhua ei voi sanoin kuvailla kun olen tajunnut että olen keskellä metsää enkä Yhtään tiedä missä on se metsä, mihin olen vaeltanut. Onneksi kaupungissa nämä metsät ovat aika pieniä, joten eksymään en ole päässyt.
Muutenkin mulla muisti pätkii pahasti, tuntuu kuin mun muistista olisi leikelty palasia pois, jätetty tilalle vain tyhjää.
Nyt juuri tällä hetkellä on hirmuinen viiltelyhimo. Tekisi niin mieli ottaa ja upottaa terä ranteeseen, repiä, raastaa, raadella... Itseni vahingoittaminen on mulle huumetta.. kun sen kerran aloittaa, sitä on mahdotonta lopettaa. Mä melkein kuulen sen terän kutsun, lääkkeiden huudon kaapista.. tule, mene ja ota..
Eikä elämää helpota yhtään se, että mun pään sisäiset äänetkin käskevät viiltelemään.
En vieläkään juo hanavettä. Siinä on jotain pahaa. Olen aika vähäisellä juomisella muutenkin, kun tuntuu että kaikessa on jotain pahaa. Jotain itiöitä, jotka alkavat kasvamaan mun sisälläni.
... pitäiskö ottaa yhteyttä psykiatriin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.