Tänään oli hammaslääkärissä käynti. Paikkasi viimeiset reiät ja nyt on marraskuussa enää hammaskiven poistoa. Muuten on hampit kunnossa nyt, vihdoin! Ennen joulua tämä rumba aloitettiin ja vasta nyt elokuussa se on ohi. Ehkä kannattaisi jatkossa käydä tarkastuksessa vähän useammin, ei niin että aina päivystykseen siinä pisteessä että hammas on vedettävä pois... minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.. etc..
Turvaton ja ahdistunut olo. Tuntuisi paremmalta, jos ovi olisi lukossa sisäpuolelta, eikä minulla olisi itselläni avainta siihen.
Epätodellinen, harhainen tunnelma.
Iltalenkillä vastaan tulevat ihmiset lähettelivät minusta viestejä johonkin, jollekin.
Naapurit aivan varmasti kuuntelevat mitä teen täällä, ne tietää että mä olen hullu ja siksi kyttäävät.
Vielä jokin pieni järjen ääni yrittää kuiskailla, että noi on harhoja.
Ne on harhoja.
Ne on harhoja.
Mutta ne on niin toden tuntuisia.
Ääni kuiskaa korvaan, käskee viiltämään, käskee ottamaan lääkkeitä.
Tapa itsesi, ennen kuin tulet tapetuksi.
Huomenna on taas ryhmä. Voi tuskien tuska. Onks ihan pakko jos ei halua? Ei mua siellä kukaan kaipaa, tuskin ne edes huomaa jos mä en mene. Olenhan näkymätön, arvoton.
Torstaita odotan, sitten on terapia ja tämä kamala kesä alkaa olemaan ohitse.
Vielä kun nämä helteet haihtuisivat kokonaan.. tänään satoi vettä kun olin menossa hammaslääkäriin. Oli ihana tuntea sadepisarat iholla.
Halu vahingoittaa itseäni on suuri. Haluan tuntea terän tanssivan ihollani.
Haluan kuolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.