Maanantaina tuli säädettyä lääkkeiden kanssa. Otin kaikki mitä löysin, myös dosetista, eli oon nyt ollu maanantaista asti ilman lääkkeitä. Eilisen nukuin suurimmaksi osin, mutta tänään on ollu pakko olla hereillä ja liikkeessä, kun oli ryhmä.
... joka ei mennyt hyvin.
Olin siellä kyllä alusta loppuun, mutta en pystynyt osallistumaan mihinkään. Kaksi kertaa kävin toisen ohjaajan kanssa viereisessä huoneessa juttelemassa. Muuten olin täysin lukossa. Ahdistaa puhua kun huoneessa on niin paljon muitakin. Ihan kohta vuosi takana tätä terapiaa ja edelleen ryhmä nostattaa mun niskavillat pystyyn.
Puhuin äsken terpan kanssa puhelimessa.. sanoisinkos että ei kuulostanut kovin tyytyväiseltä kun kerroin yliannostuksesta. Mä vaistoan toisen ihmisen äänestä paljon ja tiedän milloin joku on vihainen tai kyllästynyt tai mitä vaan. Ja nyt mua taas pelottaa että mun dkt-sopparia ei jatketa toiselle vuodelle. Ja ihan itseäni saan syyttää jos niin käy. Pahalta se silti tuntuu.
Huomenna on aamulla psykiatri ja iltapäivällä terapia. Terppa tulee mukaan sinne lääkäriin ja lupasi aamulla herättää mut siltä varalta, että en herää kelloon. Pyysin kyllä jo äitiäkin herättämään, mutta siitä ei ole mitään takeita että se muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.