Aamun ensimmäinen ajatus

Aamun ensimmäinen ajatus kun silmäni avasin: jos mulla ei olis tota koiraa, voisin jäädä makaamaan tähän ja hiljaa haihtua pois.
Lääkkeet huutaa. Ne kutsuu ja huokailee nimeäni.
Mun on ihan käsittämättömän vaikea vastustaa niitä.
Ahdistaa, masentaa.

Tekisi mieli käpertyä peiton alle, nukkua pois tää olo.
Mutta kun en saa nukuttua.
Eikä tää nukkumalla parane.

Pitäisi taistella masennusta vastaan, toimia ja tehdä asioita.
Mutta miksi? Mitä väliä millään on?
Miksi pitäisi taistella?
On helpompi luovuttaa ja antaa kaiken hajota.