Eilinen ryhmä meni oikeastaan ihan hyvin. Tai no, paremmin kuin pitkään pitkään aikaan. Sain jopa osallistuttua jonkin verran, tosin sitä auttoi se, että toinen ohjaajista istui mun vieressä ja aina välillä "herätteli" mua. Ryhmä alkoi niin, että jokainen valitsi pöydältä kuvakortin ja sitten kuvaili sitä muille. Ja uskomatonta mutta totta, mä todellakin osallistuin siihen.
Mä valitsin sellaisen kortin, jossa oli synkkä tausta, ja kengät heitetty voimalinjalle.
Kuvailin sitä niin, että kengät on hylätty ja jätetty yksin, kuten minutkin.
Mä ahdistun solmuun rahatilanteen vuoksi. Jouduin itse maksamaan sairaalalaskuni (vielä tulee toinen) joten siinä meni mun parin viikon ruokarahat. Aina sama laulu :( Mä en jaksa enää. Kiroan itseni alimlaan helvettiin kun en kykene töihin. En saisi valittaa rahattomuudesta, töihin mun pitäisi mennä.
Tosin mä tiedän ettei siitä tulisi mitään. Kestäisin pari viikkoa ja sitten mä romahtaisin.
Mutta mä tunnen itseni todella huonoksi ja epäonnistuneeksi yksilöksi, mun en käy töissä. Ja mä tiedän että moni muukin ajattelee musta niin. Olen täysin läpimätä tapaus.
Mutta olisi edes kerran niin, että voisin mennä kauppaan ja ostaa mitä haluan. Sitä päivää saan varmaan odottaa.
En edes ole uskaltanut katsoa vaatehuoneessa olevaan koiranruokasäkkiin. Sen on pakko riittää tälle kuulle, pakko! >.<
Musta tuntuu että mun sisällä on joku toinen. Joku olento, joka laittaa ajatuksia mun päähän. Epätodellinen olo, ahdistaa. Pitäisi tehdä jotain, mutta en jaksa mitään. Haluaisin vaan hautatua peittojen alle ja nukkua .. ja nukkua .. ja nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.