Mä oon ihan loppu. Miten sitä voi väsyä niin pienestä niin paljon?
Tänään oli aamulla labrat. Jonotin sinne ikuisuuden. Kun tuli vuoroni, teki mieli ponkasta ilmaan ja juosta sata lasissa karkuun.. menin kuitenkin kiltisti piikitettäväksi, eikä se sattunut kuin vähän.
Kävin kaupassa, koko kylä tuntui olevan siellä.
Tulin kotiin odottamaan postia, jotta saisin maksusittarin jotta saisin apteekista lääkkeet.
Posti tuli, maksusittari ei.
Soitin sossuun, jonotin ja odotin, vain kuullakseni että puhelinaika on jo mennyt. No, sain kuitenkin jonkun kanssa sovittua että haen itse sen maksusittarin koska muuten mulla ei olisi lääkkeitä illaksi. Menin sossuun vaksin luukulle, mutta yllättäen siinä oli asiakas jolla ei ollut mikään kiire ja sen jälkeen oli kaksi ihmistä ennen minua. Odotin ja odotin... ja lopulta sain maksusittarini. Sitten apteekkiin.. vain yksi asiakas ennen minua! Jee sitä riemua! :D Vaan kuinka ollakkaan, farmaseutti oli maailmankaikkeuden hitain. Ja se kirjotti noi ohjetarrat kertaalleen väärin. Olin valehtelematta yli puoli tuntia siinä kassalla kun farmaseutti viritteli mun lääkkeitä.
HUH!
Saatuani lääkkeet, menin porukoille siinä toivossa, että Mustista&Mirristä tulee tekstari että hiekkiksen voi hakea. No ei tullut. Ehkä huomenna sitten...
Nyt väsyttää ja ahdistaa, laitoin äsken lääkkeet dosettiin ja sain tehdä tööitä itseni kanssa etten kiskonut jokaista nappia nassuun kerralla. Tyydyin vain yhteen Serenaseen ja nyt odottelen että se alkaa vaikuttamaan.
Huomenna on ryhmä ja mun sisuskalut on solmussa sen takia. Mua ahdistaa jo pelkästään se, että tiedän että musta on valitettu ja tiedän että mua tarkkaillaan. Ja ahdistaa tietysti ihan pelkästään se tilanne, kuten aina.
Nyt, Emmerdale ->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.