Harhoja, ahdistusta

Viime kerrasta on taas aikaa.. jos sitä vähän päivittelisi.

Lääkitystä muutetaan jälleen, omasta tahdostani. Olin siis muutaman viikon ilman säännöllistä lääkitystä jonka aikana kyllä huomasin itsekin että olo meni todella vaikeaksi. Aloitin sitten Sycrestin uudestaan, mutta kun se vaan maistuu NIIN pahalta ja muutenkaan en ollut kovin tyytyväinen siihen lääkkeeseen, joten huomenna (jos apteekki suo) alkaa Sertindoli. Se vaatii EKG kontrollit. Maanantaina kävin ekan kerran ja silloin oli QT aika pidentynyt, joten sitä ei vielä silloin aloitettu mutta tänään EKG oli normaali ja lääke voidaan alottaa.

Harhat ovat selvästi lisääntyneet, kuulen ja näen ihan omiani. Mun elämä on yhtä kauhuleffaa ja musta kuulema näkee ja kuulee että olen huonossa kunnossa. Olen niin ahdistunut etten voi kunnolla hengittää, oksettaa ja päätä särkee.

Yöt on pahimpia. Sillon on äärettömän vaikea erottaa harhoja todellisuudesta.
Tänään on ollut päivälläkin vaikeuksia, kuulen että ihminen joka ei yleensä puhu minulle niin, haukkuu ja loukkaa mua sanoin, joita en ole koskaan kuullut sen ihmisen käyttävän.
En vieläkään tiedä, kuulinko oikein, vai oliko ne jutut harhaa. Terppa sanoi, että saattoivat olla harhoja.. tiedä siitä sitten. 

Keskiviikkona postiluukusta kolahti uusi b-lausunto, kuntoutustukea haetaan jälleen vuodeksi eteenpäin. Olihan se taas karua luettavaa, kaikesta itsetuhoilusta ja dissoilusta jne. Siinä oli myös maininta siitä kun osastolla ollessani dissoilin itseni junaradalle ja otin yliannostuksen lääkkeitä.

Diagnooseina F60.31 Rajatilatyyppi ja F31.9 Määrittämätön kaksisuuntainen mielialahäiriö (sisältänyt psykoottisia mielialahäiriöjaksoja).

 Ryhmästä alkoi kesäloma, parasta pitkään aikaan! Viimeinen ryhmä meni  ihan täydellisesti penkin alle, istuin ekan tunnin kasassa tuolillani ja itkin, itkin, itkin. Tokan tunnin alkaessa juttelin hetken toisen ohjaajan kanssa, mutta tulin siihen tulokseen etten pysty jäämään ja lähdin kotiin. Meinasin tosin ohimennen hypätä junan alle, mutta kännykkääni saapuva tekstari keskeytti toiminnan ja tulin kiltisti kotiin.

Parin viikon päästä alkaa terapeutin loma, enkä mä tiedä miten mä kestän sen. Pelkkä ajatus siitä ahdistaa niin etten tiedä miten päin olisin. TAAS kolme pitkää pitkää viikkoa ilman terppaa. Se tulee todellakin olemaan tuskaa. Onhan mulla puhelintuki edelleen, mutta siihen puhelimeen vastaa täysin väärä ihminen ... :(

Kunpa vaan olisi jokin tie ulos tästä.. en vaan jaksa uskoa että mikään muuttuu.

Hiljakseen alan uskomaan siihen että terppa todella haluaa auttaa mua, mutta mua pelottaa uskoa sitä, koska aina kun olen alkanut luottamaan ihmiseen, se jollain tapaa loukkaa ja pahimmissa tapauksissa on lähtenyt pois elämästäni. Pelkään että tässä käy samalla tavalla.

Että kun uskon ja luotan, siitä seuraa menetys..