Olin TODELLA pahasti väärässä!
Jälleen tänään sain sanoa tästä asiasta eräälle ihmiselle, mua syvästi loukkaa se että sovitaan jotain jonka toinen sitten peruu ILMOTTAMATTA minulle siitä mitään. Aina löytyy selityksiä, miljoonia selityksiä ja perusteluita, vaikka olisi hyvin yksinkertaista vaan ottaa se luuri käteen ja laittaa viestiä että sori, ei käykkään. Kun kuitenkin jatkuvasti palloilee facebookissa, niin samallahan sen viestin laittaminenkin tapahtuisi, mutta mä olen niin arvoton ettei kannata.
ARVOTON!
Viikonloppuna soittelin terpalle. Se sanoi olevansa huolissaan, että mun pitäisi maanantaina (tänään siis) ehdottomasti soittaa mun lääkärille ja sanoa että mun lääkitys ei todellakaan toimi. Olen vainoharhainen (ulkona ihmiset kyttää ja vahtaa), vesijohtovesi on myrkytetty jne. Mutta enhän mä saanut soitettua mihinkään tänään. En uskaltanut. Terppa muistutteli myös että pitäisi soittaa sille varaterpalle jos jotain tulee. Että jos mä vahingoitan itseäni, enkä ole yrittänyt saada apua niin se on terapiaa haittaavaa käytöstä. Ihan sama, sanon minä.
En mä ansaitse mitään apua. Tälläinen arvoton hylkiö.
Ja sitä paitsi mä en luota siihen ihmiseen joka puhelimeen vastaa. Tunnen sen hyvin, oli mulla polilla hoitajana useamman vuoden. Mulla ei oo sille mitään sanottavaa. Eikä se voi mua auttaa.
Enää mua ei juurikaan ahdista ja pelota tämä yksin oleminen, mua lähinnä ahdistaa ajatus että joutuisin olemaan tekemisissä jonkun kanssa. Mutta turha pelko, ei mua kukaan kaipaa, ei yhtään mihinkään. Mut on jätetty yksin ja sillä hyvä. Nekin vähäiset ihmiset joiden kanssa olen joskus ollut tiiviisti yhteydessä, ovat kadonneet kokonaan. En kyllä yhtään ihmettele sitä. En mäkään jaksaisi olla mun kanssa.
Mutta mulla ei ole vaihtoehtoja.
Hyvää lomaa vaan teille kaikille, jotka olette minusta lomaa ottaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.