Kitinää

Siis tää ei voi olla edes todellista, mä oon ollu yksin vasta kaksi päivää ja mä kieriskelen itsesäälissä ja itsevihassa. Olen mä ennenkin ollut yksin päiväkausia! Miksi ihmeessä tämä nyt on näin vaikeaa?
Ehkä siksi että tiedän tilanteen jatkuvan vielä pitkään. En tiedä.

Eilen kävin kirppiksellä ja ostin sieltä liituvärit, (uudet, siellä on sellanen seinäke jossa on uusia ja Kalliita askartelutarvikkeita) ja päätin että koska mulla on nyt aikaa enemmän kuin muille jakaa (koska ei olis?) niin mä vihdoin opettelen värittämään leimakuvia.
Eihän mulla olisi ollut varaa niitä värejä mennä ostamaan, mutta kuten aikaisemmin sanoin, eletään vedellä..

Tossa kuvassa näkee ne värit ja kuvat joita harjottelin värittämään. 

Ja äsken tein yhdestä kuvasta kortin. Harjottelua vielä vaatis, jos vaan jaksais...


Koko ajan ahdistaa. Vihaan tätä, vihaan tätä jatkuvaa oksettavaa oloa, sitä kun kurkkua kuristaa eikä pysty itkettämään vaikka kuinka itkettäisi.

Ja nyt mä tiedän, että mä en todellakaan pärjää elokuuhun asti ilman terapiaa. Vaikka eihän mulla muita vaihtoehtoja ole, terppa on lomalla ja sillä siisti, mutta ilman mitään hoitoa... ei,ei ei ei. Mä en pärjää.