Muistelot jatkuu, osa 2 - Kiinnipitoa ja Lepositeet

Ulfåsassa tosiaan ei ollut lepareita käytössä, siellä oli tapana hälyttää vartijat paikalle jos joku potilaista riehui. Itse sain raivokohtauksia useampaan otteeseen joten vartijat tulivat turhankin tutuiksi minulle.

Kun nuori raivosi, se "liimattiin" sänkyyn kiinni - keinolla millä hyvänsä. Ja keinoja ei kaihdettu. Usein mun päällä makasi mies, jalkojen päällä istui mies, käsistä ja jaloista pidettiin kiinni. Olin jatkuvasti mustelmilla ja pelkoni miehiä kohtaan vain syveni.  Huusin itseni tainnuksiin, miehet päästivät irti vasta kun olin täysin rauhoittunut.

Kellokoskella tutustuin lepareihin. Ehdin olemaan osastolla pari päivää, kun ensimmäisen kerran mut sidottiin sänkyyn kiinni. En millään muista mitä sillä kertaa tein, mutta seuraukset olivat kamalat. Mieshoitajat riisuivat multa mun omat vaatteet pois ja pukivat mulle sairaalaan vaatteet. Huusin ja laitoin vastaan minkä pystyin, mutta tietenkin isot aikuiset korstot voittivat taiston ja päädyin raajoistani sidottuna makaamaan lattiaan kiinni poltettuun sänkyyn. Itkin ja huusin niin kauan että lähti ääni.
Pääsin vessaan miesten saattamana. Yksi mieshoitaja seisoi edessä ja kaksi sivuilla. Voin kertoa että oli aika nöyryyttävää. Syödä sain niin että istuin sängylläni, yksi käsi vapaana jolla lusikoin murkinaa suuhun. Se vaati jonkinlaista akrobatiaa. Mun käskettiin olemaan hiljaa kun yritin jutella vierihoitajalle joka luki lehtiä ja joi kahvia.

Yön aikana multa irrotettiin toinen jalka ja toinen käsi ja niitä vuoroteltiin. Seuraavana aamuna pääsin irti. Olin ollut sänkyyn sidottuna melkein vuorokauden. Käsiä ja jalkoja särki. Olin hikinen ja nuhjuinen, seisoin suihkussa varmaan tunnin.


Lepositeissä olin useamman kerran ja jokainen niistä kerroista on oma tarinansa. En ala niistä tänne sen enempiä kirjottelemaan, kokemus oli kamala enkä toivo samaa kenellekkään.