Käynti psykiatrilla

Tänään oli psykiatrille aika. HM oli mukana siinä, mutta eipä se  paljon mun oloa helpottanut. Menin ihan lukkoon, en meinannut pystyä sanomaan sanaakaan. Tuli vähän spooky fiilis kun se lääkäri sanoi ekana "mä tunnen sut" ... APUA?! Mä en muista koskaan nähneeni kyseistä tohtoria, mutta hän sanoi olleensa mun lääkäri joskus osastolla. Miten voi muka näin täydellisesti unohtaa jonkun? Pelottavaa...

Käynti oli siis rankka, mutta onneksi lyhyt. Sovittiin sitten että haetaan jatkoa kuntsarille. Hyvä niin. Tarkoitus olisi myös kokeilla toimintaterapiaa ja sitä klubitaloa. Mua ei vois vähempää kiinnostaa, mutta voihan sitä kokeilla.

Lääkäri sanoi että mun tilanne on aika hankala ja vakava. Mä en kyllä paljoa jutellut, mutta kai ne oli puhuneet musta ennen tapaamista. 

Kävin lääkärin jälkeen labrassa ja kerrankin siellä ei ollut Yhtään jonoa, pääsin samantien pistettäväksi kun menin sinne.


Pitäisi muka yrittää siivota. Vähän mä sain pölyjä pyyhittyä. Perjantaina siivoan tarkemmin ja sit pitäis leipoa kakkusia ja torttusia. Mä en jaksa uskoa, että mä todella täytän 30v. Tää on mulle aika iso asia, koska varmasti kukaan ei uskonut että mä elän kolmekymppiseksi. Juhlien järjestämien on yllättävän rankkaa. Oon tainnut viimeksi juhlia synttäreitä kun täytin 18v.

Johan se on kai sitten aikakin.