Viikonloppuna oli hautajaiset. Tai, muistotilaisuus. Menin sinne vaikka tunsin siellä kirkossa ollessani, että olen täysin väärässä paikassa. Pappi puhui puoliksi Suomea ja puoliksi Ruotsia. Aika mielenkiintoista.
Kirkosta mentiin Perhoon kahvittelemaan. Kaikki meni ahdistuksesta huolimatta ihan hyvin.
Hautajaisista menin kaverin tenavan 1v. synttäreille. Viihdyin paikalla ehkä tunnin ja sitten oli pakko kiittää ja kumartaa, poistua paikalta ennen kuin saan paniikkikohtauksen.
Nyt on olossa tapahtunut selkeä romahdus. Maanantaina oli psykiatri jossa terppa oli mukana. Itse tapaamisesta en juurikaan muista mitään (terppa sanoikin että dissoilin siellä aika pahasti), mutta onneksi terppa kirjotti mulle paperille tärkeimmät muistettavat. Polilla on eilen aamulla ollut tiimitapaaminen ja siellä ovat miettineet mun tulevaa hoitotahoa. Vielä eilen ei ollut koneelle asti kirjattu mitään.
Olo on suorastaan sietämätön. Aamu alkaa itkulla ja ahdistuksella, päivä päättyy itkuun ja ahdistukseen. Siihen väliin mahtuu ahdistusoksentamista, paniikkia ja harhoja.
Kaikki ahdistaa..
Rahatilanne on taas niin onneton etten tiedä miten selviän. Ensi kuulle on reilusti yli satasella laskuja, koiralta alkaa ruoka loppumaan, puhumattakaan omista sapuskoista. Ei pitäisi ajatella näitä juttuja, varsinkaan illalla, koska ne jää pörräämään päähän ja unen saanti vaikeutuu entisestään.
Olen tänään kiskonut rauhottavia kaksin käsin, mikään ei tunnu helpottavan oloa. Makasin suurimman osan päivästä peiton alla, yritin kyllä katsella yleareenasta juttuja, mutta kun keskittyminen on todella onnetonta, niin on turhauttavaa pitää jotain ohjelmaa päällä, kun ei siitä kuitenkaan mitään tajua.
Nytkin tuntuu siltä että kohta pitää oksentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.