Mun inhokki vuodenaika on käsillä. Kevät. Iltaisin on jo valoisaa ja kohta ei tule pimeää ollenkaan ja mä en kestä sitä. Mä haluan syksyn, pimeän ja myrskyn. Eikö kesän yli voisi hypätä? Voisin syödä havunneulasia kuten muumit ja nukkua kesän yli (tosin muumit nukkuvat talven yli).
Mulla alkaa hermo mennä tän ihottuman vuoksi, koko ajan kutittaa ja kirvelee, eikä mikään tunnu auttavan. Tiedän että pitäisi mennä uudestaan lääkäriin, mutta en vaan saa aikaiseksi. Sitä paitsi lääkärissä käynti maksaa eikä mulla ole rahaa.
Viikon päästä on isomummin hautajaiset. Tai mikskä niitä sanotaan kun mummi tuhkataan. Pitää mennä suoraan muistotilaisuudesta kaverin lapsen synttäreille. Tuntuu oudolta. Siinä tulee elämän ääripäät esille, toinen on kuollut ja toinen vasta alottelee elämäänsä.
Terapia jatkuu sunnuntaina :) Tosin, se varmaan loppuu kokonaan ihan pian. En ole ihan varma aloitettiinko me huhtikuun lopussa vai toukokuun alussa. Joka tapauksessa, terapia lähentelee loppuaan. Enkä mä tiedä mitä sitten tapahtuu. Kai mä palaan polille hoitajalle. Huoh :( En sitten niin mitenkään haluaisi luopua terapeutistani. Se tulee olemaan todella kova paikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.