Viikolla putosi postilaatikosta kirjekuori joka sisälsi ensimmäisen psykoosipolille varatun ajan. Aika on maanantaiksi ja onneksi terppa tulee mukaan. En todellakaan selviäisi siitä yksin.
Paperissa oleva hoitajan nimi sai kyyneleet silmiin. Ei siksi että tuntisin hoitajan etukäteen - en tunne, mutta ajatus uudesta ihmisestä ja terpan vaihtumisesta on tuskastuttavaa. Nimi paperissa oli vähän niin kuin piste dkt:lle. Ja nythän se polikin sitten vaihtuu samalla, tähän asti olen ollut mielialapolin potilas, mutta nyt sit tosiaan tonne psykoosipolille kun dkt loppuu..
*syvä huokaus*
Ahdistaa koko ajan. Rahattomuus tuskastuttaa, en tiedä mistä revin rahaa jotta saisin koiralle nappuloita, puhumattakaan omista eväistä. En mitenkään haluaisi ottaa pikavippiä, mutta se on tässä kuussa edessä mikäli ei tapahdu ihmettä. Sattui tietenkin samalle kuulle kaikki mahdolliset isot laskut, kotivakuutus ja sähkölasku joiden lisäksi ne peruslaskut mitä mulla aina on. Mä en jaksa enää :(
Oon tosi väsynyt. Koko ajan. En jaksa oikein mitään, päivät menee nuokkuessa sängyssä tai sohvalla. Porukoilla olen käynyt, mutta sielläkin tuntuu siltä että pitäisi päästä makuuasentoon. Mä en tiedä miks mua väsyttää näin paljon.
Huomenna mennään porukoiden kanssa lemmikki-ja kädentaitomessuille. Iskä ja veli menee varmaankin lähinnä pienoismallipuolelle. Ärsyttää kun ei ole rahaa.
Käytiin äidin kanssa eilen itiksessä. Käytiin ohimennen eläinkaupassa katsomassa marsuja. Voi että mä NIIIIN haluaisin pari kuikuttajaa tänne. Ei vaan mitenkään ole varaa.
Ulkona on ärsyttävän valoisaa. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta. Jotkut herää eloon tähän aikaa vuodesta, mä taas en muuta tekisi kuin nukkuisi. Luonto herää eloon ja onhan se toki kaunista ja ihanaa, mutta kun oma mieli on mustaakin mustempi, niin ei toi auringonvalo aiheuta muuta kuin ahdistusta.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.