Flunssa alkaa olemaan voitettu, tosin aika heikko olo vieläkin. Mitään pitkiä lenkkejä en jaksa. Eilen hölkkäsin bussille ja luulin kuolevani siihen kipuun mikä mun keuhkoihin tuli.
Nyt kun alkaa fyysinen vointi olemaan parempi, niin psyykkinen tila laskee kuin lehmän häntä. Ahdistaa niin että oksettaa. On vaikea tehdä mitään, mutta tiedän ettei tähän oloon saisi vaan jäädä. Paljon olen viettänyt aikaa vaakatasossa, kun en jaksa edes istua. Ahdistus vetää mut maihin, ja pää on ihan sekaisin kaikista pahoista ajatuksista.
Mulla on tosi hylätty olo. Se ei yhtään auta tätä muuta ahdistusta.
Ja mielessä pyörii terapian loppuminen.. enää muutama kuukausi ja sitten mulla ei enää ole terppaa :( Järki sanoo mulle, että se EI OLE HYLKÄÄMISTÄ, mutta tunne mieli huutaa että taas sut jätetään ja hylätään, jätetään yksin pärjäämään.
Ajatuskin elämästä ilman terppaa on kamala. Mä en todellakaan pärjää ilman sitä.
Huu.. otin heti sitten Serenasea tähän ahdistukseen, nyt se alkaa vaikuttamaan, ajatukset muuttuvat puuroiseksi.
Yliannostus ja viiltely houkuttelee.. yritän kuunnella järkeä joka sanoo että ne ei auta pidemmän päälle yhtään mitään.
Mutta KUN......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.