Tyhjän paperin kammo

Pieni kirjoitustauko.. mulla on ollu "tyhjän paperin kammo" jo pidemmän aikaa. Ei oikein irtoa mitään. Paitsi nyt kun keksin kokeilla olla ilman lääkitystä, alkaa taas ajatus kulkemaan päässä :D Ehkä vähän liikaakin tosin... mutta siis oikea syy siihen etten ota lääkkeitä on se, että äänet kieltää. Tällä punaisella minuutilla mä tajuun niiden olevan Vain ääniä, jotka eivät voi mua vahingoittaa mitenkään, mutta sillä hetkellä kun niitä on, en pysty erottamaan niitä todellisuudesta.

Vasta mä oon parit lääkkeet jättänyt ottamatta, olen saanut otettua niitä terpan avustuksella, puhelimitse. Nyt mä en edes halua ottaa niitä, musta tuntuu että mulla on paljon parempi olo ilman! Sellanen vauhdikkaampi ja ajatuskin kulkee.

Meinasin pudota terapiasta, koska edistystä ei ole tapahtunut, päinvastoin, itsetuhoilu on lisääntynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Nyt olen siis koeajalla elokuuhun asti. Jos edistystä ei ala tapahtumaan, niin mä putoan koko dkt-ohjelmasta ja menen bumerangina takaisin polille sille samalla hoitajalle jolla kävin ennen terapian alkua.
Sain kolme vaihtoehtoa, 3kk tauko, 12kk tauko ja sitten tämä 3kk koeaika. Ja mä tulin siihen tulokseen että huonoista vaihtoehdoista tämä koeaika on kaikista vähiten huono.

Silti musta on vähän outoa että uhataan hylätä kun on paha olo.. jokin tossa vaan ei natsaa.

Eilen oli ryhmä, melkein jo luulin selviäväni siitä ilman välikohtauksia, mutta aivan ilman mitään ennakkovaroitusta sain siellä paniikki-ahdistuskohtauksen, koska aloin kuulemaan ääniä. Mun viimeinen selkeä muistikuva on siitä, kun ohjaajan puhe alkoi vääristymään. Seuraavassa hetkessä olin käytävällä, hyperventiloin, meinasin pyörtyä toisen ohjaajan pidellessä mua pystyssä.
Loppu päivä onkin sitten vähän unholassa.. Soitin muistaakseni illalla terpallekin.

Sossusta tuli vihdoin  postia, olivat maksaneet mun sairaalalaskun, mutta eivät hammaslääkärilaskua, ja nyt mä ihmettelen mistä mä saan rahaa siihen laskuun jotta saisin maksettua sen. Siinä on ollu eräpäiväkin jo pieni ikuisuus sitten. Eikä tässä vielä kaikki, jotta elämä olisi minulle mahdollisimman hankalaa, sossu ei palauttanut sitä laskua mulle ja nyt mä metsästän sitä sähköpostin avustuksella sieltä hammaslääkärin laskutuksesta. Vaikka sama se, mulla ei ole rahaa maksaa sitä, mut ois kiva jos mulla olisi edes se lasku, jotta saisin maksettua sen sitten kun pystyn.

Vähän on sellanen hulivili olo. Mut parempi tämä, kuin monta viikkoa jatkunut lamaannus jonka aikana en ole saanut edes tehtyä koruja tai kortteja. Josko askartelutehdas taas nousisi pystyyn nyt.. noista äänistä mä kyllä luopuisin, mutta muuten on aika ihmeellinen.. melkein eurforinen olo.