Siinähän kävi sitten niin, että mä en joutunutkaan viemään koiraani lääkäriin, herra Nalle koko ihmeparantumisen ja yhdessä eläintenhoitajan kanssa sovittiin että perutaan tutkimukset ja katsellaan miten jatkossa, jos oireita ei tule, ei tarvitse viedä näytille. Ja ainakin nyt on kaikki ok, toivottavasti jatkossakin ♥
Mä näin tänään joulupukin :D Käytiin tuolla kartanolla joulutapahtumaa kurkkimassa. Siellä oli myös aaseja heposia.
Ihmiset ottaa hermoille. En tiedä onko vika minussa, vaiko niissä toisissa. Olen yrittänyt tutustua erääseen ihmiseen, joka alkuun antoi ymmärtää että hän on myös "kaveria vailla". Nyt mulla on sellainen tunne, että muhun otetaan yhteyttä kun tarvitaan apua jossain. Perjantaina palo pinna lopullisesti, kun edes viesteihin ei voida vastata. Mitä minä turhaan itseäni kenellekkään tyrkytän, jos ei kelpaa niin ei sitten! Ja onhan se aika ymmärrettävää etten mä kelpaa, ei mussa ole mitään hyvää.. Mä en silti jaksa sellasta että ollaan kavereita vaan silloin kun toiselle sopii.
Perjantaina kaivettiin äidin fimot esille, pitkästä aikaa tuli näprättyä helmiä.. jotka tosin taitavat jäädä äidin käyttöön, massa kun oli hänen. Tässä helmiäni:
Perjantaina oli terapia. Ryhmää ei keskiviikkona ollut ja seuraavan ryhmän jälkeen on neljä ihanaa viikkoa ilman ryhmää :) Yksi kerta pitäisi vielä sietää. Ryhmässä on ehkä mennyt vähän paremmin viime aikoina. En tosin edelleenkään osallistu juuri mihinkään, mutta viimeksiki näytin ohjaajalle että olen kotitehtävän tehnyt. Terppa sanoi että ohjaajat olivat todella hyvillään siitä.
Hyvä niin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.