Varasin maanantaiksi eläinlääkäriin ajan. Tosin tänään tilanne on huomattavasti rauhallisempi kuin vielä eilen, Nalle ei ole kertaakaan tänään pyytänyt ulos eikä se mun mielestä enää juo niin paljon. Jos tilanne pysyy näin hyvänä maanantaihin asti, niin sitten mä mietin uudestaan että kannattaako sinne eläinlääkäriin mennä ottamaan kalliita kokeita, ainakin mä soitan sinne ja kysyn sieltä mielipidettä. Sanoivat sieltä että tulee maksamaan noin 160€ Hirvittävä summa, mun mielestä. Onneksi sieltä saa laskulle. Lasku tulee kuulemma sitten joskus kotiin. Yleensä eläinlääkärit ei anna laskulle. Tuollakin on sääntönä se että on tarpeeksi ikää (20v.) ja luottotiedot kunnossa. Onneksi mulla on molemmat.
Jos mä olisin kymmenen vuotta sitten tiennyt, että mä en ole työelämässä tulevaisuudessa, niin mä olisin varmaan jättänyt koiran ottamatta. Tuntuu niin pahalta kun en pysty itse kustantamaan koirani vaatimuksia. Mutta kun ei ole eikä ollut sitä kristallipalloa sillon aikoinaan. Mun suunnitelmiin kuului valmistua pieneläinhoitajaksi ja tehdä töitä sillä alalla, ei se että jään kuntoutustuelle koska mun pää ei kestä työn tekoa.
Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi yksilöksi.
Eilen piti olla terapia. Olin jo bussissa kun terpalta tuli viesti että se joutuu perumaan ajan. Onneksi en ollut kovin kaukana, jäin vaan bussista pois ja kävelin takaisin tohon ostarille varaamaan sitä eläinlääkäriaikaa.
Tänään on ollut niin turha päivä. Kävin aamulla pesemässä keittiön maton porukoiden pesutuvassa. Tulin sitten kotiin aikomuksena siivota, mutta en mä mitään ole jaksanut. Olen vaan katsonut netistä videoita ja lepäillyt. Yle areenasta löysin mielenkiintoisen sarjan, Kakola. Sitä katsoin tänään ja katson varmasti loputkin jaksot mitä tulee.
Siinä on vaikeuksiin joutuneita nuoria tyttöjä tutustumassa vankilaelämään, tarkoituksena saada tyttöjen elämä muuttumaan että eivät tulevaisuudessa sinne vankilaan joutuisi. Kannattaa katsoa.
Ahdistaa ihan mielettömästi. Ensinnäin toi koira, mä pelkään että menetän sen ja mua ahdistaa se kun en itse pysty sen hoitoa maksamaan. Ja entäs jos sillä on jotain isompaa? Onko mun pakko lopettaa se? Mä en osaa kuvitella elämääni ilman tota koiraa, se on ollu mulla 10 vuotta!
Ja toinen ahdistuksen aihe on se että mun terpasta ei ole kuulunut mitään. Yleensä se on soittanut ja antanut uuden ajan mutta nyt siitä ei ole kuulunut mitään.
Kolmas ahdistuksen aihe on tuleva joulu. Toisaalta tykkään joulusta, mutta toisaalta se ahdistaa mua ihan mielettömästi.
Huoh.. nyt salkkarit ja sitten iltalenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.