Ahdistaa. Paha olla, kaikin tavoin. Raha-asiat on ihan sekaisin, onneksi eläimillä on ruokaa, mulla itselläni ei ole niin väliä. Jostain pitäisi taikoa melkein satanen jotta saisin maksettua kotivakuutuslaskun. Mä niin vihaan tätä ainaista ongelmaa.
Tuntuu että olen ihan yksin. Ettei ole ketään, missään.
Ahdistaa niin että on vaikea hengittää. Ja sitten mietin, miksi edes pitäisi, hengittää? Miksi en vain voisi luovuttaa, antaa virran viedä ja kuolla pois.
Kuumassa suihkussa kuvittelen että kuuma veri virtaa pitkin mun kehoa. Suljen silmäni ja kuvittelen kuinka saastainen vereni valuu viemäriin, kuinka elämä virtaa ulos suonistani.
Mutta sitten avaan silmät. Todellisuus iskee päin näköä, ahdistun ja vajoan lattialle istumaan.
Kipu on tässä.
Nyt ja aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kävit, vielä kivempi jos käynnistäs jäljen jätät.